torstai 16. elokuuta 2012

Just another day.

Torstai, 4. päivä Tampereella.

Huh. Olen kotiutunut yllättävän hyvin. Enää ei ahdistus tai koti-ikävä paina päälle. Koulussa on kivaa, kuten aina. Mukava on huomata, että tunnistan jo joitakin ihmisiä käytävillä (ja he tunnistavat minut) ja tunnen oikeastaan jo muutamia ihmisiä. Ei tarvitse olla ihan yksin. En tosin vieläkään uskalla mennä vaan juttelemaan kenellekkään, sillä en mielestäni tunne heitä tarpeeksi hyvin ja ujous puskee päälle. Pelkään vaikuttavani perässä roikkujalle tai jollekin hiljaiselle olennolle joka hiipii hiljaa hämärissä. Jos ihmiset koulusta vain tutustuisivat minuun, niin uskaltaisin olla enemmän ''oma itseni''. Pelkään siinä ehkä sitä, etten saisi kavereita jos paljastan heti kaikki karmivat puoleni :D Toisaalta, kukaan ei mielestäni ole liian outo Tykiin. Siellä voi olla niitä hiljaisempia ja niitä, jotka huutavat niin kovaa että Tyllikin raikaa. Itse lukeudun enemmän näihin riehuviin ihmisiin, mutten uskalla vielä päästää itseäni valloilleen. Ehkä se on hyvä, ehkä ei.

Kun viimein pääsin kotiin koulun loputtua 15.15 (alkoi 8.00) minulla oli inhottavaa päänsärkyä. Pitäisiköhän ehkä ensiviikolla viimeistään ruveta ottamaan juomapullo ja evästä mukaan kouluun? Onneksi ei tarvinnut asunnolla (en kutsu tätä kämppää ainankaan vielä kodiksi) alkaa laittaa ruokaa. Eilinen kanasalaatti kelpasi hyvin. Ostin sitten kaupasta illaksi hieman suklaata (ihan pikkiriikkisen) ja joksikin päiväksi/illaksi/yöksi Gifflareita (pieniä pullia, you know). Loppuilta menee varmaan saksanläksyissä ja Tumblrissa. Tänä iltana ajattelin oikeasti käydä aikaiseen nukkumaan.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että fysiikanope on huipputyyppi. Pitää varmaan ottaa kamera muutenkin kouluun joskus ja ottaa kuvia koulusta (ja kysyä, jos jaan ottaa kuvia mielenkiintoisista henkilöistä :>). Saksassa ei ole mitään vikaa. Toisaalta on raskasta tehdä suurin osa työstä ja opiskelusta itse kotona, mutta en valita. Yksi miinus tulee opettajalle siitä, että kun kuuntelemme lauluja, niin hän jammailee ja laulelee mukana, ja se kuuluu >:D Se ainankin vielä hymyilyttää, mutta se osaa olla myös häiritsevää.

Aina sanotaan, että jos haluat pitää ''hyvää blogia'' sinulla täytyy olla paljon hienoja kuvia. Itse en vaan aina jaksa laittaa kuvia, ja mitä tähänkin asiaan laittaisi, kun en ole itse mitään nyt ottanut. Kyllä niitäkin tulee, mutten perustanutkaan blogia miellyttääkseni muita, vaan kertoakseni yleisesti tapahtumia. Njääh.
Mut heeei, huomen kotii ;>

Fiilis: Toiveikas

Glee Cast (Kristin Chenoweth ja Lea Michele) - Maybe This Time

1 kommentti:

  1. Satuimpa löytämään tänne siun blogiis Facebookin kautta, ja pitihän miun jotain tänne kommentoida. Kokemuksella sanon, että kannattaa vaan jutella ihan rohkeasti ja vaikka siusta tuntuis vaan perässäroikkujalta, niin ei se oikeasti niin ole. Miusta tuntuu että siellä moni muukin on tullut sinne ihan yksinään ja tuntee ihan samoin. Ja kannattaa olla oma itsensä jo alusta alkaen ihan rohkeasti, samanhenkisiä ihmisiä löytyy varmasti. Ite tein sen virheen, etten täysin alkuun uskaltanut yrittää tutustua uusiin ihmisiin ja nyt myöhemmin harmittaa se, että oisin voinut viettää enemmän aikaa aivan mahtavien ihmisten seurassa.
    Tää viesti on varmaan aika sekava, mutta tiedän tunteen kun ite olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten.

    VastaaPoista