itkupotkuraivarikaivurimaansiirtokone

Tuli toinen päivä...
...Mutta ensin oli ensimmäinen.

Aamulla nousin ylös kello 7 ja kävin rennosti suihkussa ja toimin kuten normaalistikin kouluaamuisin. Sitten lähdettiin kouluun. Pihalla alkoi jo ahdistaa, ei hitsi.
Onneksi meidät uudet pyydettiin suht nopeasti uuteen saliin, jossa oli puheita ja puhetta. Sitten meidät jaettiin ryhmiimme. Ryhmiä (tuttavallisemmin luokkia) on A:sta I:hin ja kappas keppanaa, olen I:llä. Ei ilmeisesti peruskoulun D-luokka ollut tarpeeksi kauimmainen kirjain, vaan piti maaahdollisimman kauas minut taas laittaa. No sehän ei haittaa, sillä kävi ilmi että luokkani on poikavaltaisin kaikista >:) Eka päivä meni ryhmätuntien merkeissä.

Toisena aamuna olin jo paremmin hereillä. Joo ensimmäisenä oli saksaa. Ihan jees. Opettajasta tuli ensisilmäyksellä hieman mieleen entinen opettajani Huttunen, mutta oli hieman rennompi ja hullumpi (ainankin tänään). Elokuvatyö, hmm.. Tutustuttiin hieman kameroihin ja jutusteltiin. Siinäpä se. Liikunnassakin vain jutusteltiin tänään, joten oli aika rentoa. Täthitieteessä käytiin katsomassa kaukoputkella aurinkoa pihalla, ja sisällä istuskeltiin. Ryhmätunnilta jotenkin ''lintsasin'', kun minun piti hankkia opinto-ohjelma, kopiot todistuksista, sekä vaihtaa äidinkielen kertauskurssi fysiikan ykköseen.

Nonii.. Nyt tuli ensimmäiset itkut. Äiti ja iskä lähtivät kai jo tanssimaan ja huomenna kotia, joten en enää näe heitä ennen viikonloppua. Ja nyt kaikki kaatui päälle.
Koti-ikävä, ikävä kavereita, ystäviä ja muita ihania, tietämättömyyden tunne, yksinäisyys, en tunne koulusta oikeastaan ketään, vastuu itsestä, ei ketään ketä halata (hipsuttaa) kun on kurjaa, koulusta huolehtiminen.... Kaikki.
En tosiaankaan malta odottaa viikonloppua, että näkisin tuttuja. Ja taas tuli ''itkupotkuraivarikaivurimaansiirtokone'' -kohtaus. :''''< Auttakaa minuu.

Toisaalta hyvä että itkee surut pois alkuunsa, niin huomaa nopeammin ettei tässä ole mitään murehdittavaa. Ehkä.