tiistai 25. syyskuuta 2012

Kuninkaan paluu!

..? Ensimmäisen kerran Éowyn ei vaikuta pelkästään rasittavalle Aragornin iskijälle. Kiitos pidennetty versio. Koko LotRista tuli heti paljon koskettavampi lisättyjen kohtausten avulla. Ja vaikka ennen vihasinkin Éowynia, koska Aragorn/Arwen niin nyt: Kuinka asdfghjk on katsoa kun Aragorn hoitaa Éowynia Minas Tirithin taistelun jälkeen :3 Aloin siis vihaamaan Denethoria pidennettyjen myötä enemmän ja pitämään taas Éowynista.

Onko mitään parempaa kuin Merri ja Pippin? (käytän itse mieluummin nimiä Meriadoc ja Peregrin, mutta yleistä ymmärtämistä helpottaakseni käyttönimet) He ovat koko trilogian suloisimmat olennot. Heidän välinen suhteensa on erikoislaatuinen ja niin mahtava!

Hui. Missään muussa elokuvassa ei voi tulla yhtä kovaa ahdistusta kun koru tippuu maahan :o

Faramir ja Éowyn ♥ asdfghjkl miksei tästä oo valotettu minuu aiemmi, näistä kohtauksista siis? Oisin hankkinu nää vaik millä hinnalla aikasemmi :o Mut joo, ne on überihania tossa :3

En mie ees nähny missää Frodon kaulas noita jälkiä siitä Sormuksen painosta ku vasta nyt ku ne näytettii kunnolla :o

Onha toi Klonkun ja Sormuksenki rakkaustarina lopulta aika kaunis. Tsekatkaa vaikka Kuninkaan paluun loppupuolelta se kun Sormusta ollaan heittämässä tuomiovuoren lieskoihin. Klonkun ja Sormuksen herkkä hetki, iloinen jälleennäkeminen.

Ne kylmät väreet ja onnen kyyneleet kun Aragorn ja muut kumartavat hobittisankareille ♥ :'3 Se on vaan paras.

Se fiilis kun Samvais nousee pöydästä ja menee Ruusan luo ja sittenkin kun Pippin nappasi morsiuskimpun :3

Paras.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Koulutyö.

Koulu on ahdistavaa. Vaikkeivät kaksi ensimmäisen jakson kurssia pyörineetkään arvosanojen ympärillä, nyt alkaa jo toisen jakson ensimäisenä iltana ahdistaa. Itselläni ainankin englannissa merkitsevät myös arvosanat, pelkkä oppimisen ilo ei riitä. B2 -saksassa tärkeintä oli saksan opiskelu. Englannin opiskelussa koen jo nyt paineita. Täytyy olla hyvä kokeissa ja kuunteluissa. Koulukirjoitelman täytyy olla hyvä. Alle ysiin ei edelleenkään tyydytä todistuksessa. Minä en siis tyydy. Näitä paineita ei tosin laske sekään, että vieressäni istuu itsevarma (tai vähän yli itsevarman) kympin englannin tyttö. Ei siinä sinäänsä mitään, ei kaikessa valitettavasti voi olla hyvä. Loistava siis. Paras. En ollut täydellinen fysiikassakaan, jossa siihen pyrin, kuten aina matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa. Englanti on myös helppoa, eri tavalla vain. Pitäisiköhän hakea sinne vaihtoon kevääksi 2014? Voisi nimittäin olla aikas ihanaa. Pitää vain ehkä sitten tsempata saksasskin, eikä antaa sen romahtaa alle kasin.

Miten näin illalla pystyy kirjoittamaan suht järkevää tekstiä.

Miksi valitan koulusta jos olen lähes kello 11 koneella ja en ole tehnyt englanninläksyjä. Minun pitäisi ryhdistäytyä ihan omien etujeni kannalta, mutta helppoa se ei täällä kyllä ole.

Hoh. Miu Bieber Fever fanclubin joku tuotemikälie ei ole vieläkään tullut. Laitoin kyllä tänään viestiä sinne suuntaan, mutta saa nyt nähdä. Luin sitten jälkikäteen uusimpia uutisia siellä, ja taisi olla että tuotteita ollaan tilaamassa ja sitten myös lähettämässä. Toivottavasti muistavat minutkin.


Tatuointeja, muttei sitten muuta.


Miten tuon katsominen voi olla mielenkiintoista. Kysympä vain. Minusta se nimittäin on erittäin mielekästä ja huvittavaa.

Vaikka minulla olisikin asiaa kiireisestä viikonlopustani, en jaksa keskittyä siitä kirjoittamiseen. En oikein jaksaisi keskittyä nyt kirjoittamaan mistään.

Hm. Koulu. Kamppailen tällä hetkellä lukujärjestysteni kanssa. Taino, kielet ja luonnontieteet kamppailevat keskenään.

Olen pitkään miettinyt tatuointeja. En edes tiedä vielä aionko koskaan yhtään ottaa. Ehkä, ehkä en. Minulle tuli yksi päivä mieleen uusi idea. Tässä se on: korvatatuointi. Koko idea korvaan tatuoimisesta tuli joku päivä sitten miettiessäni tatuointeja. Muistin kun viimeeksi katsoin Idolsia ja erään osallistujan, Fatiman, korviin oli tatuoitu nuotiavaimia. Niin, nuotti olisi tietysti toinen vaihtoehto tälle ristille. On minulla sitten näiden lisäksi muita, jonkun mielestä ehkä älyttömiä ideoita. Minkäs sille mahtaa jos parhaimmat tatuoitavat asiat ovat potterista, lotrista tai jostain muualta yhtä järkevästä paikasta.

Onko mitään hienompaa kuin kuoleman varjelusten merkki ja sen alle teksti: 'For the greater good''? Kaikkea kivaa sitä on ehtinyt miettimään.



221B Bakerstreet.
Olipa taas yksi turha tylsä postaus. Oh.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kauneudesta.

Mielestäni jokainen ihminen on kaunis. Tai ainakin henkilökohtaisesti näen jokaisessa ihmisessä jotain kaunista. Tajusin tämän yksi päivä tänävuonna. En muista milloin, mutta muistan kuinka outoa se oli ja on yhä.

Sanonta 'kauneus on katsojan silmissä' on oikeasti todella totuudenmukainen. Jos otat asenteen, ettet pidä jonkun ihmisen ulkonäöstä (jos vaikkapa jokin tietty piirre sinua erityiseati häiritsee), et vain pysty näkemään hänen hyviä puoliaan. Voi olla, ettet koskaan kiinnitä huomiotasi johonkin piirteeseen. Lyhyillä katseilla jää huomaamatta paljon. Silmät, nenä, suu, kulmakarvat, kasvojenmuodot ja hymykuopat. Asioita on paljon. Itse en ole kaikkea edes kauan tuntemiltani ihmisiltä katsonut. Pieninkin asia voi olla kaunis. Vaikka katsot silmiin keskustellessasi, et luultavasti anna tilanteessa paljon arvoa iiriksen värin vivahteiden, silmien muodon tai vaikkapa ripsien katsomiselle. Monessakaan tilanteessa et luultavasti katso ihmisten huulten muotoja. Stereotypia on että aina huomioidaan vain iso nenä ja kaksoisleuka. Tai.. hehe ..kaulaviivat* xD
Tässä asiaa mietiskellessäni katselin ympärilleni etsien mielestäni kauniita piirteitä. Vastapäisellä miehellä oli mielestäni esimerkiksi ihanat kulmakatvat, toisella taas kauniit silmät. Maailma on täynnä kauneutta, se pitää vain löytää.
Ps. Jos luulet, että on joku jossa ei ole minunkaan mielestäni mitään kaunista niin let me know!

Itsekään en ole täydellinen, vaikka "nobody's perfect". Omistan mielestäni liian ison nenän, johon olen tosin tottunut sillä tajusin että se kuuluu minuun. En pidä kasvojeni pyöreydestä, 'kaksoisleuoistani' tai lukuisista kaulaviivoista. En ihannoi sitäkään, että hampaani ovat edelleenkin hieman vinot. Olen ollut kateellinen ihmisille, joilla on hymykuopat, kapeat kasvot tai muuten vain kaunis naamavärkki. Olen onnekseni oppinut arvostamaan itseäni kunnolla varmaan n. vuosi sitten. Olen tottunut elämään ns. epäkohtieni kanssa ja pitämään niistä osana minua. Elämä on helppoa kun oppii arvostamaan itseään. Itse olen ehkä jo puolimatkalla siihen. Kun silloin joskus opin ulkonäköäni arvosyamaan, ei enää ollut ahdistusta eikä väliä siitä että olenko forever alone. Tuli vähän luottamustakin itseensä. En itse osaa sitä sanoa, mutta veikkaisin että minusta tuli hieman itsevarmempi ihminen. Ehkä se on heijastunut sitten vähän uloskinpäin. Ehkä enemmäb niin. Aluksi se olikin vain ulkoisesti itsevarmuutta. Pääni sisällä se oli mielestäni vain välinpitämättömyyttä ulkonäköäni kohtaan. No, siitä on onneksi hieman kasvettu ulos.
 
Ps.Kuinka itserakkaalta kuulostaa sanoa, että tämä tuli mieleeni katsellessa itseäni junan ikkunasta?

Tämän syksyn kuva, vanhahko tosin. Itse pidän tässä kasvoistani.
Otettu Vivamon Raamattukylässä. Värit heijastuvat kauniisti ikkunasta kiviseinälle ♥
Christina Aguilera - Beautiful






lauantai 22. syyskuuta 2012

Lauantaiaamuna

Miten kaikki ihmiset meidän srk-porukassa ovat niin ihania? Oikeasti. Kaikki ovat omalla kierolla tavallaan ihania. Erilaisia, mutta ihania. ♥

LotR: Kuninkaan Paluu. Katson juuri nyt. Parhaita kohtia ovat ne, joissa on Pippin. Esimerkkeinä Gandalfin ym. saapuminen kukistettuun Rautapihaan, kun Merri ja Pippin istuvat rennosti muurin päällä. Toinen loistokas esimerkki on se kun Pippin menee sytyttämään Minas Tirithin kokon, joka sitten levittää avunpyynnön Gondorista Rohaniin. Pippin on ihana, semmoinen pieni joka ei tiedä maailmasta mitään :3

~  ~  ~

Nohjaa... Kello on nyt 7:30 lauantaiaamuna. Olen hereillä, käynyt jo suihkussa. Aamu menee varmaan tässä pakkaamiseen ja siivoukseen. Jos sitä ehtisi pakata ennen kuvauksia niin ehtisi paremmin. Ahdistus, taas kerran. Tänään haluan ehtiä junaani ajoissa. Jos kävisi niin huonosti etten ehtisi kahden junaan, mitä en siis päästä tapahtumaan, lähtisi seuraava juna vasta viideltä. Ei hyvä. Se pakkaus :S uiui, olisi vain paljon helpompaa ilman tätä lopputyöhösellystä.
Mutta aaah.. Seläheneeseläheneeselähenee. Kohta pitää kuvata ja olla kuvattavana eiii...

Miksi ajattelen katsoessani peiliin että minulla on kauniit silmät? Voiko itse ajatella niin? Sanotaan että kauneus on katsojan silmissä ja tässä tapauksessa olin itse katsojana, joten taitaa se kauneus niissä olla. Joo. Heh. Heh. Näytti ne miusta ihan näteiltä.
Tämä päivä on kyllä ihmeellinen päivä. Katsoessani peiliin ja siinä poseeratessa tuli kerrankin sellainen olo että 'vou, miehän näytän ihan hyvältä!' (muistakaa edelleen että kauneus on katsojan silmissä). Ollakseni erittäin itserakas sanon ajatelleeni myös että miksei kukaan ole ehtinyt jo napata minua, vai onko ärsyttävä persoonallisuuteni (vaiko sittenkin silmävikani; että näytin mielestäni ihan siedettävälle) sitten ollut niin hirvittävä. Mutta siis, peilin edessä ei tullut masennusta ja onhan se ihan kiva startti päivälle näinkin. Toisena vastaavana tänään oli, kun menin vaa'alle. Ja kappas keppanaa, olin yllätyksellisesti ihan tyytyväinen (ja hei vielä vaatteet päällä, kyllähän nekin jotain painaa).

Uusimmassa Demi -lehdessä oli mielipiteitä koulun taito- ja taideaineden lisäämisestä. Olin osittain pöyristynyt mielipiteistä, etteikö esim. musiikkia, kuvataidetta tai liikuntaa tarvitsisi ollenkaan ja että niiden pitäisi olla valinnaisia. Pitäisikö historian olla valinnainen?
 Eivät kaikki pidä näistä taito- ja taideaineista, mutta eiväthän kaikki lukuaineetkaan kiinnosta jokaista. Mielestäni historia on yhtä tärkeää kuin musiikki ja kuvataidekin. Jos et tiedä mitään musiikin tai kuvataiteen alkuperästä ja historiasta, et voi sanoa tietäväsi kulttuuria. Historia ei yleispätevään kulttuurin tuntemukseen yksin riitä. Taideaineiden historia voi olla jollekin yhtä inhottavaa, kuin historia toiselle. Minä taasen esimerkiksi kuuntelen paljon mieluummin musiikin historiaa, kuin luen Suomen sodista. Kaikki eivät pidä samoista asioista ja sitä on vähän kestettävä. Musiikin historiakin on yleissivistävää! Jos pakolliset taideaineiden kurssit jäisivät lukiosta pois, en sanoisi sitä enää yleissivistäväksi oppilaitokseksi. Jos taide- ja taitoaineet tulisivat joskus valinnaisiksi, kannattaisin siinä sitä, että peruskoulussa pitäisi esim. valita 3 liikunnan, kuvataiteen, musiikin, kotitalouden, teknisentyön ja tekstiilityön väliltä, kuten rakkaalla yläasteellamme lähes tehtiin. Ja kahden valinnaisista pitäisi olla joko musiikki, kuvataide tai liikunta. Muuten koulujärjestelmä menee rappiolle.

Hmh. Ihmeellinen verenpurkauma ja palovammoja nilkassa, sääressä kivulias muttei yhtään pahannäköinen mustelma. Vasen jalka säästyi ihmeemmiltä vammoilta. Kyljet ovat hellinä. Tällaista on tankotanssi.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Me emme tee virheitä vaan haksahduksia.

Yksi nykyisistä lempiasioistani - shoppailu - tuottaa minulle omantunnontuskia. Niin se teki jälleen kerran tänään. Aloitetaampa aivan tarinan päivän alusta.

Heräsin n. 8:12. Olin jälleen kerran siis myöhässä koulusta. Tämä oli kolmas kerta ensimmäisen jakson aikana ja myös viimeinen (sillä jakso loppui, muuten en olisi niin varma :p). No, puin äkkiä päälleni ja pakkasin laukun ohimennen kiiruhtaessani pihalle. Pyöräily kouluun oli yhtä tuskainen kuin muina aamuinakin. Jos minun täytyy joka päivä pyöräillä kiireisesti kouluun ei tämä yskä lopu koskaan! Ehdin puoleksi tunniksi saksantunnille, kerkesi siinä jotakin oppia. Tunnin lopulla palautettiin saksankokeet: Sain kasin. Kasin!! Olen näin pari tuntia asiaa hauduteltuani todella tyytyväinen. Siis todella todella tyytyväinen. Nolot haksahdukset* jäivät hieman kaihertamaan, kuten omistuspronomini -> akkusatiivi. Nojoo.
Olin, ja olen edelleen ihan räjähtäneen näköinen. En kerennyt aamulla kuin vetäistä pipon päähän. Hiukset ovat siis sekaisin, latvoista pörrössä (koska yöllä letit) ja tyvestä lytyssä ja taipuneet ihmeellisesti. Noh, eipä tuo haittaa. Ei miulla ole 'bad hair day':ta muulloin kuin silloin jos otsahiuksia ei saa hyvin. Eivätkä hiukset ole silloinkaan ongelma, sillä pipo päähän (tai ei :o) ja 'lets mennään'. Naamakin on ihan kivannäköinen ÅÅ

Hm. Sittenpä... Lähdin saksantunnin jälkeen kohti anttilaa ja sen alakerran K-markettia. Sieltä ostin itselleni aamupalan, jota en aamulla kerennyt syömään. Anttilassa minun oli vain pakko, en voinut vastustaa sitä: 
Axe anarchy for her. 

Anttilasta suuntasin KappAhlin kauppakadun puoleiselle ovelle ja vaelsin siellä hetken etsien itselleni shortseja liikuntatunnille. En löytänyt mitään shortseihin viittaavaakaan, paitsi farkkushortsit, ja sellaiset minulla kyllä jo on. Näin siellä tosin taas sitä ihanaa paitaa, jonka haluaisin vihreänä (muutkin värit olisi kivoja :3). En sitä vieläkään raaski ostaa.
Noh, kuljettuani KappAhlin läpi hämeenkadun puolelle, menin H&M:ään. Siellä en edes vaivautunut yläkertaan, sillä olisin vain riutunut neuleita katsellessani. Ensimmäisenä huomasin taas pöydän, jolla oli näitä ihanan värisiä housuja ja en voinut vastustaa kiusausta sovittaa niitä ihananvärisiä viininpunaisesta violettiin vivahtavia housukkeita. Kerrankin kun siellä oli kokoja. Aiemmin kyseisessä liikkeessä vieraillessani tätä väriä oli vain kokoja 40:n yläpuolelta, nyt löytyi 36! Siitä hivuttauduin alennushyllyköille, jossa shortseja alkoi näkyä. Ei siellä tietenkään mitään urheilushortseja ollut - ja voi damn, nyt tuli mieleen että ehkä siellä yläkerrassa olisi ollut! No, ostin onnellisesti epäurheilulliset shortsit, jotka kyllä ajoivat asiansa ja ihan kohtuulliseen hintaankin. Kaupasta jäi käteen myös keltainen t-paidan kuvatus, joka sopii hyvin esim. mustan topin päälle, kuten esimerkiksi liikuntatunnilla.
Tässä nämä shortsit. Siniset, ihan kivat. :> Jos en käytä, niin myyn ostohintaan.
Housunkuvatukset. Väri vääristynyt, kuten aina kun pääsen käsittelemään kuvia mieleisiksi. Mutta ihanat :3
Hmh. Liikuntatunti oli Studio Movella, kauppakatu kuudessa. Ohjelmassa tankotanssia.
Yllätyin, tai no en voi sanoa että yllätyin, positiivisesti. Olin odottanutkin että siitä tulisi hauskaa ja mielenkiintoista, ja sitä se olikin. Tuli sellainen fiilis että siinä on harrastus minun makuuni. Siinä tarvitaan voimia, mutta jos sitä sitten osaakin se on myös kaunista. Tunne on hieno kun onnistui, ainankin omasta mielestään tekemään jotain oikein. Tankotanssi on nimittäin vaativa laji, alkuun siis. Uskoisin että jo puolen vuoden innokkaan asenteen ja harjoittelun jälkeen se menee jo helpommin. Jos jonkun kuva tankotanssista muodostuu pelkästään vähäpukeisista, tangossa kiehnäävistä tyttösistä, voisi olla aika avartaa katsettaan.
Tankotanssi on myös fyysisesti raskas tanssi-/liikuntamuoto, joka on mielestäni jossain tanssin ja voimistelun välillä riippuen tietysti tyylistä (haetko siis juuri tätä eroottista tanssia vaiko sittenkin vaativaa ja näyttävää voimistelua). Itse voisin haluta sellaisen tangon myös tänne asunnolle, mutta epäilen ettei toas anna siihen lupaa. Voisin kyllä mennä joku kerta Pole Academy:n alkeiskurssille. Katsotaan.

Toinen hyppytunti meni lehteä lueskellessa ja facebookin selailuun. Häiritsin myös Oskarin ahkeraa ruotsinopiskelua, kuten hän itse sitä kuvaili >:) Ehdinhän siinä vähän fysiikkaakin lukea, mikä oli ihan mielenkiintoista, sillä koin miltä tuntuu kun on lukenut kappaleen ennen kyseistä asiaa käsittelevää tuntia. Oli muuten hienoa.


Fysiikantunti. Oli kiva kuten aina, mutta... Fysiikan työselostus. Meni ihan perseelleen. Työselkkari arvosteltiin hymiöillä :'( - :) , sen mukaan minkälainen ilme opettajallamme oli ollut työselkkaria katsoessaan, kuulemma. Saimme parini kanssa :( . Olen tyrmistynyt siitä kuinka huono se selkkari siis olikaan. Ehkä vielä opin sitten. No ei opettaja sentään itkenyt ihan työselkkariamme katsoessaan. Huh. Mutta sitten jaettiin kokeet. Olin pettynyt myös siihen. Enää en kyllä niin paljoa kuin aluksi, mutta silti. Sain siitä 9½ eli pisteitä 28/30. Inhottavat virheet. Toinen monivalintatehtävässä, olin silloin ihan fiftyfifty kahden vastauksen välillä. Toinen taasen oli laskussa: miten voi unohtaa kuutiodesimetrit cm3 ja m3 välistä. Arghh, mikä huolimattomuusvirhe, mikä soi minulle 9½:n 10- :n sijaan.

Noh. Siinä meni koulupäivä. Sitten tulin yhä vain räjähtäneemmän näköisenä kotiin. Otimpa sitten kuvan itsestäni, ostamani paitulin vuoksi. En erityisemmin yrittänytkään näyttää hehkeämmältä, ilmekin kertoo sen. Aika aurinkoisia iltapäiviä, vaikka päivällä sataa. Ei näe koneellakaan olla kun en omista pimennysverhoja, mutta ihan hyvä näin. Parempi näin.
''Meille aurinko paistaa...'' ..makkaraa. Tai sitten ei.
Ei saksaa puoleen vuoteen! Ei fysiikkaakaan :< Mutta alkaa uusia juttuja. Jee! Odotan innolla ja ahdistuksella uutta jaksoa. Onneksi on vielä viikonloppu ennen sitä. Joskohan sitä pääsisi viikonlopuksi Ruokolahdelle rentoutumaan namusetien joukkoon. Siellähän niitä riittää, monen sorttisia tosin :3

*tämä siis siksi, koska meidän Deutch-clubissamme ei tehdä virheitä, vaan haksahduksia. Ja niistähän me sitten opimme. lol.
ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

torstai 20. syyskuuta 2012

Wizard Gandalf style.

Ulkona on viileää ja tuulista. Ei kiva. Syksy on kiva, mutta vain silloin kun se on nätti. Täällä on nyt vain huonot kelit ja ei mitenkään erityisen kaunista. Ruska, missä sinä olet?!
Kurkku on kipeä ja yskittää. Keuhkoihin sattuu. Viima ei ole kiva. Vaikka on pipo ja kaulahuivi, ei auta. Koulumatka ei ole pitkä, mutta kylmä.

Hmh. Kohta alkaa uusi jakso. Saksa jää kevääseen ja fysiikka talveen. Toisessa jaksossa alkavat äidinkieli, pitkä matematiikka, englanti ja espanja. Odotan innolla että pääsen opiskelemaan, mutta pelkään jo nyt läksyjä. Luulen kyllä että teen läksyt, mutta inhottaa jo etukäteen ajatus että bloggaus, youtube ja sosiaalinen online-elämä jäävät vähemmälle. Jos tietokoneen käyttö ei vähene, jäävät yöunet lyhyiksi. Jos yöunetkaan eivät lyhene, koeviikko tulee olemaan yhtä verta, hikeä ja kyyneliä. Uskoisin että matikka ja espanja ovat näistä ne aineet, joiden läksyihin tulen käyttämään aikaani. Epäilen niitä kiinnostavimmiksi.
Pelkään siis läksyjä ja koeviikkoa. Ensimmäinen koeviikko meni mielestäni hyvin. Saksaan en jaksanut keskittyä ja olen tyytyväinen, sekä tyytymätön tulevaan numeroon. Jos se on 8, olen pelkästään tyytyväinen, mutta alle sen oleviin olen hieman pettynyt, vaikkakin työmäärääni nähden ne ovat hyvinkin oletettavissa olevia. Huomenna palataan koeviikosta arkeen. Kokeita pitäisi saada takaisin. Kahdeksalta on saksantunti ja luulen, että saamme kokeet. Jännittää.

Mie. tänään. hmh.
Kerrompa vielä: Minulla on siis nyt kaksi blogia. Tämä on ns. virallinen blogini, jossa kerron kaikenlaisia asioita. Ajatuksia, tapahtumia ja muuta kivaa. Toinen blogini taasen kertoo jotakin minusta 'and that's who i am' kuvia apuna käyttämällä. Sen ylläpitäminen tässä tämän blogin sivussa on helppoa, sillä teen luppoajallani paljolti postauksia valmiiksi sinne ja postailen niitä aina välillä.
Tämän blogin osoitehan on ''just-a-starkid'' ja uuden blogilisäkkeen on sitten ''more-than-a-starkid''. Nerokasta. Jos et ole vielä vieraillut toisessa blogissa, sinne pääset tästä.

Anyway... bye.

THIS IS AWESOME!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

tavallaan kaipaan entiseen.

Luin tässä entistä blogiani kun en saanut unta ja huomasin siellä tämän:
''Maanantai:
Koulu 09.00-15.00
Nappulajalkapallovalmennus 17.00-18.00 | syksy
Kitara 18.45-19.15
Tiistai: 
Koulu 09.00-15.00
Arkkiparkki (3-7lk kerhon ohjaus) 17.30-19.00
(Nuortenilta 19.00-)
Keskiviikko:
Koulu 09.00-15.00
Piano 15.45-16.30
Futis 19.45-20.45
Torstai:
Koulu 09.00-15.00
Nuorten Kuvataide 15.30-17.00
Basso 19.00-19.30
Perjantai:
Koulu 09.00-15.00
(Peli- ja Oloilta 19.00-)
Lauantai:
Musikaaliharkat (usein) 17.00-19.00 | syksy
(Nuortenilta 19.00-)''
Siinä on minun viimevuotinen viikko-ohjelmani. Tuo ei edes näytä hurjalle ainankaan minun silmissäni, sillä se ei tuntunut sille. Koulussa näki kavereita ja läksyt olivat niin helppoja että ne pystyi tekemään jopa aamuisin. Kitara, piano, basso ja keväällä bändikerho perjantaisin (Gyözön bandy kerho) menivät ihan mukavasti koska pidän musiikista ja sen soittamisesta ja laulamisesta. Nappulavalmennus oli ihanaa, koska Paul ja pojat Briteistä. Arkkiparkki oli kivaa, koska Tiia, Hinna ja Eini (syksystä myös Tuuti). Kuvataide oli ihanaa mahtavalla porukalla ja innostavalla opettajalla. Jalkapallo oli nyt ihan ok. Sai liikuntaa, oli kavereita, oli hauskaa, osasin ehkä jotain. Musikaaliharkat, jotakin niin ihanaa. Sai laulaa ja yrittää näytellä. Esittää näyttelevänsä, vaikka olikin ihan paniikissa että mitä mie täällä teen, haluan vain laulaa. Mutta I had a great time.
Nuortenillat. Parasta koko viikossa. Really. En osaa tähän kuvailla sitä paremmin kuin ennen, eikä se ehkä kuulukaan tähän. Mutta parasta.
Ainoat asiat, jota tuosta vanhasta viikosta kaipaan nykyiseeni on nuortenillat ja arkkiparkki. Kuviskin olisi ihan mukava. Mutta ei, en minä nuorteniltoja ja arkkiparkkia täältä kaipaa, niitä ihmisiä minä vain ikävöin elämääni. Nojop.

Minun on pakkopakkopakko päästä tänäviikonloppuna Ruokolahdelle. On vain pakko. Miksi sitä elokuvaa pitäisi juuri kuvata lauantai-iltapäivänä? Miksei perjantaina tai lauantai aamupäivästä? Hoitaisin pakolliset alta ja liukenisin paikalta. Onhan siinä vielä viikko aikaa kuvata ja editoida, jookos.

Lagoon.

Önnönh. Mie haluaisin kirjoitella tänne kaikkea, mutta kaikkea ei voi, jos tänne joku aina välillä eksyy.

Tulin koulusta n. kello 9:40. Pääsin fysiikankokeesta kahtakymmentä yli yhdeksän. Huh. Koe alkoi 8:20 ja olisin helposti ollut valmis about 20 minuutissa. No, mietin kuitenkin mitkä tehtävät tekisin, seitsemästä sai tehdä vain viisi ja kannatti siis valita ne mitkä osasi. Jätin suosiolla historiatehtävän pois, sillä vuosiluvut olivat tehtävässä erilailla kun olin ne opetellut. Tein monivalintatehtävän vaikka inhotti, koska en ollut varma yhdestä kysymyksestä. Noh, kokeen lopputuloksesta en tiedä, mutta täysiä pisteitä en saa. Monivalintatehtävän ainoa heikko kohtani oli mennyt väärin. ''Positiivista'' tässä on se, että nyt ainankin tiedän miten asian laita oikeasti on. Silti se vähän nyppii. Koe oli kaikinpuolin helppo, sanoisinko alle peruskoulutason. Jos olisin uskaltanut tehdä vain kaikki laskut, olisi saattanut mennä paremminkin, mutta sen näkee.

Tänään olen laiskotellut koko päivän. Hmh. Tuntui ihan mukavalle, mutta toivottavasti en ala nyt vain veltostumaan ja lihomaan. Juoksulenkillekin voisi mennä näinä ''vapaapäivinä'', mutta tällä hetkellä keuhkot ei kyllä kestäisi. Tämä keuhkoja raastava yskä ja kurkkukipu ovat kyllä jo onneksi väistymässä, mutta silti. En uskalla vielä ottaa sitä riskiä että ne palaisivat tuolla ulkona kylmässä ilmassa. Koulumatkatkin ovat hieman tuskaisia pyöräillen, vaikka käytänkin kaulahuivia ja pipoa. Villapaidatkin ovat jo käytössä. Niiden huonoja puolia ovat esimerkiksi että astuttuani sisälle kouluun, tulee järkyttävän kuuma, koska villapaita ja pyöräily tuulenpitävän takin kanssa. Siihen ei taida löytyä kompromissia.

No laiskottelusta vielä. Tultuani koulusta, istahdin tietokoneelle. Aloitin tämän blogipäivityksen kirjoittamisen ja rentouduin. Saatoin katsoa pari jaksoa TBBT:tä ja mussuttaa hieman (häpeän). Olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä koululle takaisin syömään. Teinpä siinä sitten kanasalaattia (taas) ja tulihan siitä ihan syötävää, jälleen kerran. En jaksanut edes viedä lautastani tiskipöydälle, vaan rojahdin sohvalle. Nukahdin. Herasin kerran johonkin, en muista mihin, ja kävin hakemassa itselleni viltin. Jatkoin uniani, kunnes kämppikseni tuli kotiin. Olin nukkunut yli 2 tuntia, ainankin. Hm, ihan kiva. Mutta laiskotteluni ei loppunut siihen; Aloitin katsomaan Taru Sormusten Herrasta: Kaksi Tornia, sitä ostamaani pidennettyä versiota. Yllätyin siitä, kuinka hyvä se oli (skippasin jälleen muutamat Frodo/Sam/Smeagol -kohtaukset, ne ovat ahdistavia). Ns. poistetut/pidennetyt kohtaukset tekivät elokuvasta jotenkin kokonaisemman ja ne antoivat sille sisältöä, joka taas tavallaan loi yhteyden elokuvan ja minun välilleni. Olen oikein tyytyväinen ostokseeni :> Toivotaan vain että Kuninkaan Paluu hoitaa saman asian. Niinjoo! Kaksi Tornia on aina ollut henkilökohtainen inhokkini trilogiasta, elokuvana siis (kirjoja en erottele). Lisätyt kohtaukset saivat minut pitämään tästäkin paljon enemmän. ''Iltaruoaksi'' mussutin roiskeläppäpitsan. Hyi minua.

Hm. Kiitos 'uttavanikaverinimiksisinuakutsuisin', löysin tumblrista ''And that's who I am'' -blogin. Päätinpä siis, että teen sen kautta tälle rinnakkaisblogin, johon tulee noita 'and that's who I am' juttuja, mutta vain minua koskevia siis. Stay tuned! Jepsjeps. Löydät blogin tästä linkistä. Vaikka olen jo tallentanut kymmeniä kuvia tätä varten, en aio postata niitä kaikkia toki samalla kertaa. Olenpa oleva. No, loput selviää sitten siellä.

ps. Ihanan asiaankuuluva otsikko, vai mitä ;>
pps. Ed Sheeran on aivan mahtava. Give me love akustisena, olkaa hyvät. ♥

tiistai 18. syyskuuta 2012

Random, mutta jee.

Jotain mistä kirjoittaa, jes!

Tajusin yksi päivä kaupassa, että olen alkanut tekemään enemmän itse ruokaa kuin ostamaan valmista. Johtunee osittain siitä, että yritän säästää ruokarahoja kaikenmaailman konsertteihin ja tekemällä itse ruokaa, tulee sitä enemmän kuin vain yhdeksi päiväksi ja siinä on säästöä. Säästän nyt muutenkin (eli yritän olla ostamatta enää yhtään Fressaa :P) koska edessäpäin siintävät parit gospeltapahtumat ja levyt. Olisihan noita vaatteitakin kiva ostaa, eikä elokuvissa käyntikään hassumpaa ole. hm. Rahanmenoa ei voi estää.

Heh. Se on hienoa kun mummo soittaa, että ''ukki etsii sinua facebookissa''. Ei siinä voinut kuin hymyillä. Outoahan se on että oma ukki on facebookissa, kun ei hän siitä mitään ymmärrä. Isäni kanssa hän sen teki, luultavasti isän aloitteesta. Ei isänikään käytä kunnolla facebookia. Tästä tulee vielä hauskaa :D

Hmh. Minulla on poikaystävä. Mitätämäon? :o Enkö olekaan enää yksinäinen friikki, joka istuu kaikki illat yksin koneella kyyläämässä päälle 30-vuotiaita miehiä? Olen enää kai vain friikki, joka istuu kaikki illat lähes yksin koneella kyyläämässä päälle 30-vuotiaita miehiä.

Kuuntelin eräänä aamuna Ed Sheerania, ja vedettyäni punaiset farkut ja Skillet -paidan päälleni, tuli vaan semmonen olo että pitää tanssia siihen musiikkiin ja jotenkin onnistunut/itsevarma olo: ''Mie pystyn melkei mihin vaan.'' No, illalla olin taas vetämätön. Seuraavana päivänä olisi saksankoe ja lukeminen ei innostanut. En ollut jaksanut tehdä kaikkia kertaustehtäviäkään tunnille (no kappas). Ei meillä paljon asiaa koealueeseen mielestäni kuulunut, mutta osa asioista ei tahtonut jäädä päähän. Kielioppi on helppoa, mutta pari epäsäännöllistä perfektiä menee aina väärin.Toivon nyt näin jälkikäteen että saisin ainankin 7. Seiskaan olisin tyytyväinen ja kasista olisin jo tosi onnellinen.

Huomenna olisi fysiikankoe. Ihme kyllä olen erittäin positiivisella mielellä.
..Sanoin ennen elokuvaa. Elokuvan jälkeen tuntuu taas että kohta se koehirmu tulee, enkä ole valmistautunut. Elokuva oli muuten hyvä, sen kuuden euron arvoinen :D Magic Mike:n tapahtumat sijoittuivat pitkälti yökerhoon. Perusideahan oli se että Mike, kokeneempi strippari opettaa nuoremmalle Adamille biletyksen, naisten iskemisen ja helpon rahan saannin taidon. En odottanut leffalta muuta kuin Matthew Bomeria (Kenin roolissa) ja sen myös sain. Matt oli siis ilo silmälle ja olihan tuo elokuva katsomisen arvoinen muutenkin. Pillereistä en hirveästi elokuvassa pitänyt, mutta se oli elokuvaa. Juoni oli ehkä typerä, muttei sen luulisi naiskatsojia haittaavan.

Päivä oli ihan kasin arvoinen.

Huiii! :> Kurt Hugo Schneiderin (ja Sam Tsuin) versio Titaniumista (joka siis David Guettan ja Sian)

Hm. :3 Tykkään teistä, jotka sanoitte näin.

''Välimatkahan on vain hidaste.
..mut hidasteiden ylihän mennään lujaa, eiksje?''

''Eiks kaks miinusta oo plussa? :3''

Kappaleet vaikuttavat toisiinsa yhtä suurilla voimilla, eli vedän sinua puoleeni yhtä paljon kuin sinä minua ;> heh-he-hee.
 ...ja kylmennän vielä loppuun: Eiks samanmerkkiset hylji toisiaa? (viitaten kahteen miinukseen) :o

maanantai 17. syyskuuta 2012

Rahattoman shoppailua.

Hm. Taas yksi päivä lisää. Yksi hyvä päivä lisää tosin. Päivä oli itseasiassa kerrassaan mainio, ottaen huomioon sään, joka nyt oli mikä oli. Satoi. Hieman ikävää, muttei se pilannut päivääni.

Heräsin virkeänä n. 09:00. Koulun alkuun oli vielä yli 2 tuntia. Siinä sitten mukavan rennosti aamutoimet, ehtihän siinä hetkeksi koneellekin istahtaa. Sitten tuli ongelma: Liikuntatunti olisi Liikuntakeskus Sykkeellä, eikä minulla ollut aavistustakaan missä se oli. Toki liikunnanopettajamme oli antanut oikein kätevät ohjeet koululta keskukselle ja reitti kulki vielä tosi läheltä asuntoani. No lähdin sitten pyöräilemään kohti keskusta ja sain pyöräilläkin jonkun aikaa, sillä menin vähän kiertoteitä :D Olin nimittäin automaattisesti olettanut että reitti sisälsi junaradan alituksen, eikä ylitystä. Noh, löysin kuitenkin perille ja olin siellä ensimmäisenä, sillä minulla ei ollut aamulla koetta ja pääsin suoraan kotoa salille.
Olin aivan mykistynyt kuntosalin koosta. Se oli oikeasti iso. Valtava. Aluksi lämmittelimme. Aloitin juoksumatolla, mikä oli positiivinen kokemus. En ollut kokeillut juoksumattoa n. 5½ -vuoteen. Jos vain olisi ollut kuulokkeet mukana, niin olisi kuullut siinä ruudussa näkyvän television äänet. Puolet lämmittelystä tein taasen tutulla Crosstrainerilla. Sitten päästiin hommiin. En ollut niin innostunut kuntosalista kuin yleensä olen. En tiedä oliko syynä vain paikan suuruus ja ihmisten paljous vai mikä. Kuitenkin tunti meni suht nopeasti.
Tunnin jälkeen oli ihana päästä suihkuun. Siellä oli myös sauna, jossa kävin istuskelemassa tovin. Yllätyin rohkeudestani. En tiedä miksi olen aina niin ujo, etten uskalla mennä julkisiin suihkuihin tai yleensäkään muiden ihmisten seurassa suihkuun tai saunaan. Hei haloo, sinne mennään alasti. Siellä on muita ihmisiä ja siellä ollaan a l a s t i! Where's the point? No järki ei ole ainankaan minussa, sillä kaiken järjen mukaan alastomuushan on täysin luonnollinen asia. (Ei hel... Puhun alastomuudesta O_o) Pääsin kai tänään hieman eroon 'paljaan pinnan pelostani', sillä menin siis suihkuun (johon olisi voinut liikkaryhmäläisteni lisäksi tulla vaikka kuka) ja kävin saunassakin! Huh.

Oikeasti hieman tummempi kuin kuva osoittaa.
'Raskaan' koulupäivän jälkeen kävin pikaisesti kotona syömässä ja lähdin takaisin ulos viimaan. Tuuli oli järkyttävä ja sadettakin tuli. Suuntasin ensin kothi Koskikeskusta. Kolusin läpi vaatekauppoja ja yllätyksekseni Cubus ei tarjonnut minulle mitään. Seppälässä tein löytöjä: Rintsikat x3. Vihdoinkin. Vieläpä hyvät. Kahdet mustat ja yhdet valkoiset. Lindex soi minulle -50% alennuksella ihanan keltaisen (okra) neuleen. Koko on M, joten se on mukavan reilu (kuten kuvassa näkyy). Neuleet saavat ollakin hieman isokokoisempia :3 Neule pisti heti silmään, kun katselin alennusrekkiä. Oli pakko ostaa. Harmi etten kehdannut ostaa toista neuletta, olisi maksanut n. 15€. Se olisi ollut todella 'cool', sillä se oli punainen ja... Tokmannilta. Olisi oikeasti ollut todella siistiä sanoa että ''minullapa on uusi neule, arvaappa mistä? Tokmannista!''. :D







Suunnistin keskelle keskustaan. H&M ja KappAhl. En ostanut mitään mutta.. Damn. H&M myy ihania neuleita ja oli tuskaista jättää niitä sinne. KappAhl:ssakin ihania paitoja ja -aaahhh- vihreät housut! Ne olivat ihanaihanat! Miksi, oi miksi pitää olla vaatteita joita ei kehtaa ostaa.
Anttilasta ostin pipon :> Nyt on viimein musta, ehkä käyttökelpoinen pipo. Anttilasta pyöräilin takaisin asunnolle. Laitoin ruokaa ja istahdin koneelle. Yllättävän hyvä päivä. Tähän asti. Nyt pitäisi aloittaa ehkäpä jo fysiikan lukeminen, koe on keskiviikkona. Ei jaksaisi.

ps. Väri lähtee hiuksista yllättävän nopeasti jos hiukset pesee kolmesti päivässä :P

PMMP - Oo Siellä Jossain Mun. Soi eilen tai toissapäivänä radiossa kun ajoimme joko Vantaalle tai Tampereelle. Nyt se soi enää vain päässäni.