perjantai 21. syyskuuta 2012

Me emme tee virheitä vaan haksahduksia.

Yksi nykyisistä lempiasioistani - shoppailu - tuottaa minulle omantunnontuskia. Niin se teki jälleen kerran tänään. Aloitetaampa aivan tarinan päivän alusta.

Heräsin n. 8:12. Olin jälleen kerran siis myöhässä koulusta. Tämä oli kolmas kerta ensimmäisen jakson aikana ja myös viimeinen (sillä jakso loppui, muuten en olisi niin varma :p). No, puin äkkiä päälleni ja pakkasin laukun ohimennen kiiruhtaessani pihalle. Pyöräily kouluun oli yhtä tuskainen kuin muina aamuinakin. Jos minun täytyy joka päivä pyöräillä kiireisesti kouluun ei tämä yskä lopu koskaan! Ehdin puoleksi tunniksi saksantunnille, kerkesi siinä jotakin oppia. Tunnin lopulla palautettiin saksankokeet: Sain kasin. Kasin!! Olen näin pari tuntia asiaa hauduteltuani todella tyytyväinen. Siis todella todella tyytyväinen. Nolot haksahdukset* jäivät hieman kaihertamaan, kuten omistuspronomini -> akkusatiivi. Nojoo.
Olin, ja olen edelleen ihan räjähtäneen näköinen. En kerennyt aamulla kuin vetäistä pipon päähän. Hiukset ovat siis sekaisin, latvoista pörrössä (koska yöllä letit) ja tyvestä lytyssä ja taipuneet ihmeellisesti. Noh, eipä tuo haittaa. Ei miulla ole 'bad hair day':ta muulloin kuin silloin jos otsahiuksia ei saa hyvin. Eivätkä hiukset ole silloinkaan ongelma, sillä pipo päähän (tai ei :o) ja 'lets mennään'. Naamakin on ihan kivannäköinen ÅÅ

Hm. Sittenpä... Lähdin saksantunnin jälkeen kohti anttilaa ja sen alakerran K-markettia. Sieltä ostin itselleni aamupalan, jota en aamulla kerennyt syömään. Anttilassa minun oli vain pakko, en voinut vastustaa sitä: 
Axe anarchy for her. 

Anttilasta suuntasin KappAhlin kauppakadun puoleiselle ovelle ja vaelsin siellä hetken etsien itselleni shortseja liikuntatunnille. En löytänyt mitään shortseihin viittaavaakaan, paitsi farkkushortsit, ja sellaiset minulla kyllä jo on. Näin siellä tosin taas sitä ihanaa paitaa, jonka haluaisin vihreänä (muutkin värit olisi kivoja :3). En sitä vieläkään raaski ostaa.
Noh, kuljettuani KappAhlin läpi hämeenkadun puolelle, menin H&M:ään. Siellä en edes vaivautunut yläkertaan, sillä olisin vain riutunut neuleita katsellessani. Ensimmäisenä huomasin taas pöydän, jolla oli näitä ihanan värisiä housuja ja en voinut vastustaa kiusausta sovittaa niitä ihananvärisiä viininpunaisesta violettiin vivahtavia housukkeita. Kerrankin kun siellä oli kokoja. Aiemmin kyseisessä liikkeessä vieraillessani tätä väriä oli vain kokoja 40:n yläpuolelta, nyt löytyi 36! Siitä hivuttauduin alennushyllyköille, jossa shortseja alkoi näkyä. Ei siellä tietenkään mitään urheilushortseja ollut - ja voi damn, nyt tuli mieleen että ehkä siellä yläkerrassa olisi ollut! No, ostin onnellisesti epäurheilulliset shortsit, jotka kyllä ajoivat asiansa ja ihan kohtuulliseen hintaankin. Kaupasta jäi käteen myös keltainen t-paidan kuvatus, joka sopii hyvin esim. mustan topin päälle, kuten esimerkiksi liikuntatunnilla.
Tässä nämä shortsit. Siniset, ihan kivat. :> Jos en käytä, niin myyn ostohintaan.
Housunkuvatukset. Väri vääristynyt, kuten aina kun pääsen käsittelemään kuvia mieleisiksi. Mutta ihanat :3
Hmh. Liikuntatunti oli Studio Movella, kauppakatu kuudessa. Ohjelmassa tankotanssia.
Yllätyin, tai no en voi sanoa että yllätyin, positiivisesti. Olin odottanutkin että siitä tulisi hauskaa ja mielenkiintoista, ja sitä se olikin. Tuli sellainen fiilis että siinä on harrastus minun makuuni. Siinä tarvitaan voimia, mutta jos sitä sitten osaakin se on myös kaunista. Tunne on hieno kun onnistui, ainankin omasta mielestään tekemään jotain oikein. Tankotanssi on nimittäin vaativa laji, alkuun siis. Uskoisin että jo puolen vuoden innokkaan asenteen ja harjoittelun jälkeen se menee jo helpommin. Jos jonkun kuva tankotanssista muodostuu pelkästään vähäpukeisista, tangossa kiehnäävistä tyttösistä, voisi olla aika avartaa katsettaan.
Tankotanssi on myös fyysisesti raskas tanssi-/liikuntamuoto, joka on mielestäni jossain tanssin ja voimistelun välillä riippuen tietysti tyylistä (haetko siis juuri tätä eroottista tanssia vaiko sittenkin vaativaa ja näyttävää voimistelua). Itse voisin haluta sellaisen tangon myös tänne asunnolle, mutta epäilen ettei toas anna siihen lupaa. Voisin kyllä mennä joku kerta Pole Academy:n alkeiskurssille. Katsotaan.

Toinen hyppytunti meni lehteä lueskellessa ja facebookin selailuun. Häiritsin myös Oskarin ahkeraa ruotsinopiskelua, kuten hän itse sitä kuvaili >:) Ehdinhän siinä vähän fysiikkaakin lukea, mikä oli ihan mielenkiintoista, sillä koin miltä tuntuu kun on lukenut kappaleen ennen kyseistä asiaa käsittelevää tuntia. Oli muuten hienoa.


Fysiikantunti. Oli kiva kuten aina, mutta... Fysiikan työselostus. Meni ihan perseelleen. Työselkkari arvosteltiin hymiöillä :'( - :) , sen mukaan minkälainen ilme opettajallamme oli ollut työselkkaria katsoessaan, kuulemma. Saimme parini kanssa :( . Olen tyrmistynyt siitä kuinka huono se selkkari siis olikaan. Ehkä vielä opin sitten. No ei opettaja sentään itkenyt ihan työselkkariamme katsoessaan. Huh. Mutta sitten jaettiin kokeet. Olin pettynyt myös siihen. Enää en kyllä niin paljoa kuin aluksi, mutta silti. Sain siitä 9½ eli pisteitä 28/30. Inhottavat virheet. Toinen monivalintatehtävässä, olin silloin ihan fiftyfifty kahden vastauksen välillä. Toinen taasen oli laskussa: miten voi unohtaa kuutiodesimetrit cm3 ja m3 välistä. Arghh, mikä huolimattomuusvirhe, mikä soi minulle 9½:n 10- :n sijaan.

Noh. Siinä meni koulupäivä. Sitten tulin yhä vain räjähtäneemmän näköisenä kotiin. Otimpa sitten kuvan itsestäni, ostamani paitulin vuoksi. En erityisemmin yrittänytkään näyttää hehkeämmältä, ilmekin kertoo sen. Aika aurinkoisia iltapäiviä, vaikka päivällä sataa. Ei näe koneellakaan olla kun en omista pimennysverhoja, mutta ihan hyvä näin. Parempi näin.
''Meille aurinko paistaa...'' ..makkaraa. Tai sitten ei.
Ei saksaa puoleen vuoteen! Ei fysiikkaakaan :< Mutta alkaa uusia juttuja. Jee! Odotan innolla ja ahdistuksella uutta jaksoa. Onneksi on vielä viikonloppu ennen sitä. Joskohan sitä pääsisi viikonlopuksi Ruokolahdelle rentoutumaan namusetien joukkoon. Siellähän niitä riittää, monen sorttisia tosin :3

*tämä siis siksi, koska meidän Deutch-clubissamme ei tehdä virheitä, vaan haksahduksia. Ja niistähän me sitten opimme. lol.
ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti