sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Washington!

Mietin tässä toisen blokin avaamista ko en kehtais jatkaa tähän vaihtoasioista. Että linkitän tänne vaihtisblokini, kunhan sen teen. Katsellaan sitten että jatkanko täällä miten :3

Niin btw, tämä tyttö sai tietää sijoituspaikastaan Yhdysvalloissa! Ensivuosi menee ilmeisesti Snohomishissa, Washingtonin osavaltiossa :) Siitä lisää sitten sielä toisessa plokissa kunhan löydän koululta aikaa ja pääse junasta pois xD

T. Sanni junassa

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Musiikkia kansalle.

NYT HYVÄÄ MUSIIKKIA KANSALLE! 
Oikeesti, hävetkää jos ette edes yritä kuunnella näitä biisejä kerran, edes kertosäkeeseen asti.
Okei, osa biiseistä voi olla tuttuja. Minä mistään mitään tiedä.



Asdfghjk.. Katsoessani ''The perks of being a wallflower''ia Heidin kanssa, tämä biisi pisti esiin, ja pakkohan se oli etsiä. Ah rakastan tätä. sakkjkdjsk En edes tiedä miksi. Koska tämä on hyvä.


Tästä tulee taas kaikki Sherlockfeelsit. Mutta muutenkin hyyyyvähyvä biisi (xd kyyläkylä)


Ahhhhhh HANSONIAAA ♥ Jonain pikkutyttönä 9-10 vuotiaana löysin, ja ah, nyt osaan jopa arvostaa, vaikka silloinkin tästä pidin, mutta.. ^w^


AH tämä kultainen kipale jota olen mainostanut varmaan jo kolmasti. MUTTAKUN tämä ON sen arvoinen!!! Ei vain Darren Criss (jonka vuoksi tämänkin löysin) vaan kappale ja Charlene ja video ja biisi ja Darren ja stemmat ja kaikki.


Sanokaa mitä sanotte mutta tämä biisi on oikeasti hyvä. Olkoon teillä minkälaisia käsityksia Taylor Swiftistä hyvänsä tämä on hyvä. Ainoa biisi häneltä jota olen oikeasti kuunnellut, toinen jonka olen edes kuullut. Mutta tyksin.


Noni, siinä sitte nytten. Eka ja kolmas ehkä nytten parhaita miusta, mut kaikki on ♥

Elämä menee niinko ''Whiiuuuuu...''

One of the handsome men of FMAB

Asdfghjkl... Miusta tuntuu että miu elämä on tässä viimoset 8 kuukautta ollu sellasta suoraviivaista elämistä päivästä päivään, liukuhihnaa jakso kerrallaan. Miten tässä on aika mennyt niin nopeasti. Pelottavaa suorastaan. Mitä jos se menee näin aina tästä eteenpäinkin? Tajusin että pääsiäinenkin meni jo. Eikö sen pitänyt olla hieman pidempi viikonloppu, "loma"? "Ai olikse täs? Pitää lähteä takaisin Tampereelle damn..". Ja 6. jaksokin alkaa kahden viikon päästä. Ja kahden kuukauden päästä alkaa kesäloma. Ja rippileiri. Ja muut kesän leirit. Ja kohta kesä on ohi. Ja kohta onkin elokuu ja saatan lentää Ameriikkaan. Kohta olenkin 18. Mitäs sitten? Ja sitten vielä kaksi vuotta lukiota. Ylioppilaaksi pääsemiseen tuntuu olevan onneksi vielä pitkä matka. Pelkään juuri kaiken jättämistä. Kun syksy saapuu, kaikki muuttuu - taas. Muutokset voivat olla kivoja, kaikki eivät ole. Asianihan ovat hyvin, right? Miksi olen silti allapäin. Välillä epäilen sen johtuvan siitä että pelkään asioiden menevän huonompaan suuntaan, lopultahan ne menevät eikö? Toisinaan syytän vain yksinäisyyttäni. Kaikesta voin kuitenkin aina syyttää itseäni.

This is me now.