Short.

Taas vaihteeksi elämä tuntuu merkityksettömältä. En oikeestaan tiedä miksi.
Ei ole järkevää syytä oikeastaan tehdä mitään. Kaikelle on jokin kiertävä selitys.

Ei minun tarvitse koulussakaan ahertaa, kun en kuitenkaan hae ulkomaille opiskelemaan. En varmaan myöskään hae yliopistoon, en kuitenkaan osaa tai ole tarpeeksi kiinnostunut mistään. Menen varmaan töihin kaupan kassalle tai jotain.. Mitä minä tuolla laskimellakaan kun varmaan jollain halvemmillakin pääsisi läpi. En minä varmaan pitkää matikkaakaan tarvitse, lyhyelläkin pärjää. Ei sitä fysiikkaa kai tarvitsekaan pakollisten lisäksi lukea, vaikka kiinnostaisi, jos en sitten kuitenkaan kirjoita sitä. Mitä järkeä minun on mennä käymään kotopuolessa, kun kuitenkin joudun lähtemään sieltä. Sitten on taas vielä kurjempaa. Mitä järkeä yrittää koulussa tutustua ihmisiin, ei se onnistu. Tuntuu aika usein jotenkin ulkopuoliselle. Kaikki tuntee ainankin jonkun ja ovat muutenkin 'kaikkien' kanssa hyvissä ja lämpimissä väleissä. Aika ajoin tuntuu vaan sille etten haluaisi mitään muuta kuin palata takaisin, entiseen siis. Ja kaikkea muuta.

Nyt huomasin että ainankin laulaminen helpottaa hieman. Disneyn Kaksin Karkuteillä -animaatiossa on 2 ihaninta laulua. Valos ihme suo ja Valon kirkkaan viimein nään ovat niin ihania :>

Noh, ainakin odotettavissa kiva viikonloppu, en sitten tiedä mitä seuraavaksi. Haluaisin vain olla käymättä koulua ym. ja jäädä ystävien kanssa jonnekkin.

Joo, lyhyt ja ''ytimekäs'', hmph.

Tangled (Kaksin karkuteillä) - I Can See the Light (Valon kirkkaan viimein nään)

Ja se on muuten siistiä kun koulussa varmaan kaikki tietää Gangnam Stylen (ja varmaan osaa tanssiakin ;D) So here it is.

Ankstipanksti 

Reppuselkäahdistus, woot?

Olen oikein tyytyväinen painooni, siihen ainankin jonka viimeeksi mittasin. En edes tarkkaile painoani, vaikkei siitä vaa'an omistamisesta haittaakaan olisi. Olen siis sinut itseni kanssa, vaikken olekaan pitkä ja hoikka vaan lyhyt ''tantta''. Mutta siis asian ydin oli:
Reppuselkäahdistus. (ym. :D)
Niin siis reppuselkäahdistus. En uskalla mennä kenenkään reppuselkään. Kun/jos olen joutunut jonkun kannettavaksi millä tavalla tahansa, tunnen suurta ahdistusta. Tunnen, ettei henkilö jaksa kantaa minua ja kohta hän kaatuu. Kantamiseni helpottuisi ehkä jos rentoutuisin vähän, mutten pysty koska pelkään tippuvani tai ''painavani enemmän''. 
Tänään sain tästä todisteita kun olimme kaikki 12 -ryhmäläiset jossakin torpalla ryhmäytymässä. Oli ihan mahtava päivä ja mikään ei ollut inhottavaa. Reppuselässäkään oleminen ei ollut inhottavaa, mutta ahdistavaa jo mainittujen seikkojen vuoksi. Tehtävänämmehän oli 6-7 hengen ryhmissä käydä seisomaan avatulle jätesäkille (ei kyllä hirveän isolle) ja sitten kääntää se ympäri poistumatta siltä. Siinä oli kolme seitsemän hengen ryhmää ja meidän kuuden hengen ryhmämme. Niin, olimme viimeisiä, vaikka meillä oli vähiten ihmisiä >:D Joka tapauksessa, teimme sitten niin että tytöt kävivät poikien reppuselkään ja niin täytyi siis minunkin. Eliakselle pahoittelut siitä mitä hän joutui kärsimään >:) Olin ehkä hankala asiakas tässä tapauksessa. Pelkäsin kokoajan että ''kohta me kaadumme!'' ja ''aapuuva!''. Olen varma että olin rasittava.

Asiasta kukkaruukkuun, minun pitäisi yrittää ottaa kuvia koulussa. Olen pitänyt kameraa usein mukana, tänäänkin. Tänään vasta olisikin ollut loistava päivä ottaa kuvia kun oli ryhmäytymispäivä, mutta kappas keppanaa, en ottanut. En uskaltaisi millään kysyä luokkalaisiltani ym. että saisinko ottaa heistä kuvia. Liian pelottavaa. Mutta lupaan ottaa kuvia koulusta ja ihmisistäkin jos uskallan.

Jess! Viimein se on valmis! Saksan 'aine', postikortti. Jätin sen hieman viimetinkaan, kun tänä iltana vasta aloitin (n. klo 21.45) ja aikaahan oli ollut viikko ja huomenna palautus. Disney -piirretyt olivat tärkeysjärjestyksessä ennen saksaa selvästikin. I ♥ Disney. Voi vitsi kun nuo Disneyn animaatiot ovat ihania. Minulla itselläni on suosikeistani 2: Prinsessa ja Sammakko, sekä Kaksin Karkuteillä. ''Ostoslistalla'' seuraavina ovat mm. Liisa Ihmemaassa, Keisarin uudet kuviot, Peter Pan, Bambi, Topi ja Tessu, Kaunotar ja kulkuri, Aladdin, Pieni Merenneito... 
Seuraavana elokuvana katseluvuoroon tulee luultavasti Ötökän Elämää, jonka muistan hyvin. Katsoin sitä kun olin pieni ja minulla oli cool tietokonepelikin (joka ei enää toimi koneillamme koska vaatii 98 -käyttöjärjestelmän). 

Pienen tytön nukkumaanmenoaika. 

Tätä tuli kuunneltua mm. Seitsemännellä luokalla. Olin ihan onnessani kun kuulin Hurman esittävän tätä ensimäistä kertaa ♥ ;)

Kerro se kuvin.

En ole jaksanut/viitsinyt/ehtinyt viimeaikoina kirjoittaa (enkä muuten nytkään), joten kerron/selvennän asioita hieman kuvilla. Here you go.

Sain hankittua keltaiset Converset Spiritstoresta 59€ Aww, mie niin tykkään noista. :> Väriä elämään, kun niin usein pukeudun mustiin, kenkiä myöten.

Becca Fitzpatrickin kirja Langennut Enkeli. Ostin tämän Suomalaisesta viimeviikolla ja päästyäni nyt ''lukemisen makuun'' aloitin lukemisen ja tämä on oikeasti hyvä kirja! Ehkä hieman liian jännittävä minulle vielä, mutta pystyn silti onnekkaasti lukemaan ;)

Rubiininpuna -kirjan sain Demin kautta ilmaiseksi osallistuttuani lukupiiriin. Kerstin Gierin kirja yllätti. Se oli hyvä! Tykkäsin. Arvasin tosin jo alkuvaiheessa pari seikkaa romanttiselta puolelta, mutta ne olivat kyllä enemmän toiveita kuin arvauksia :D Odotan jatko-osaa ♥

Nuotit lauluun 'Tulitikkutyttö'. Olen totaalisen rakastunut Joulun Sankari -musikaalin kappaleisiin. Hoilasin niitä taas tänään. Varsinkin tämä biisi on ihana. Jos sitä ottaisi nuotit mukaan isoskoulutukseen ja jakaisi ''Joulun Sakarin'' riemun muidenkin kanssa ;D

Parvekenäkymääni.

Hurman nimikirjoitukset ja single: 'Sattuuhan niitä' ♥ Heh, eilen Kisarannassa ;> Kisarannassa oli hyvät tanssit, vaikken tanssimista varten mennytkään. ''Jouduin'' silti tanssimaan muidenkin kuin äitini kanssa, mutta se ei haitannut, ihme kyllä.

Suurin rakkauteni: Saksa. Koetan kyllä kestää ja saada suht hyviä numeroita. (Eikö olekin hehkeä ja nätti kuva ♥)

Levyhyllyni aarteita inc. Uusin tulokas Ed Sheeran, Fröbelin Palikat, Ti-ti nalle, Justin Bieber... (Gospelit ovat vielä jossain muuttolaatikossa :/ En ole vieläkään löytänyt.) Antti Tuisku ♥

DVD! Ihanaisia DVD:itä. :> Kyllä kelpaa katsoa näin laadukasta tavaraa ;D

Voih, surullinen kalakynttilä. Se oli sulanut kiinni ikkunoiden väliin, mihin äiti oli sen laittanut. Luulavasti keskipäivän kuumuus oli sen sulattanut, kun ikkuna ei ollutkaan auki, kuten yleensä. Tuli kivaa jälkeä kun otin sulanutta vahaa pois. Olin saanut tämän suht kauan aikaa sitten silloiselta parhaalta ystävältäni ja olin onnistunut säilyttämään tätä aina tähän päivään asti. RIP kala :<

Korurasiani, jonka tein ... Lömppäleirillä..? Jag gillar :>

Oii :3 Ihana The Body Shopin käsivoide. Mantelioljyä, hoitanee kynsinauhojani :P Ei minulla kädet juurikaan kuiva, mutta ei tuosta liene haittaakaan olevan.

Sitten tässä olen minä. Olen enimmäkseen ottanut kuvia itsestäni silloin, kun olen ollut koti-ikävän kourissa, kuten tässäkin. Hoh, vähän huulipunaa :P Kun on tylsää, niin saatan ''laittautua'' (joolol) ja ottaa kuvia. Hoh.

ME AGAIN! Tässä olen iloinen siitä että olin yksin asunnossani (vaikken siltä näytäkään :D) Kuvia tuli tänään räpsittyä ja tämä niiden joukossa. (Joukossamme on potentiaalia >:D)

 Olen jälleen kerran pahoillani musiikista jota jaan, muttei täällä taida olla paljon valittajiakaan >:--D

Electric Six - Gay Bar

Heh he hee - Hei.

Minä olen minä, enkä kukaan toinen...

 Ymmärsin juuri, etten kai piittaa kovin paljon siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Tajusin sen kai siitä, että olen laittanut Tumblr:ini osoitteen Facebook -profiiliini, ja se on jo jotakin.

  Ja varsinkin tämän videon myötä tiedän, ettei minun tarvitse 

välittää pitääkö joku minua jonain ihme oliona yms. 

Meitä on muitakin >:) Hyvässä mielessä, aina.

 Tumbrl:ini on täynnä alastomia miehiä, sateenkaaria ja perhosia, eri fandomien pohjamudista kaivettuja törkeyksiä, päälle nelikymppisiä miehiä joita pidän maailman seksikkäimpinä, homoeroottista materiaalia yllinkyllin ja Tumblr:ini on muutenkin homo ja täynnä mielipuolista paskaa. Uskallan siis jakaa kaiken tämän ihmisille jotka minut tuntevat. Huh? Tumblr kertonee aika paljon ihmisistä, muttei kaikkea. Jos muodostaisi käsityksen vain Tumblr:ini kautta, olisin varmaan säälittävämpi mitä olen nyt. Se on jo aika säälittävää siis.
 Omalla Tumblr dashillani miehien keski-ikä on varmaan kolmenkympin paikkeilla tai yli. Sitten siellä on asioita, joita henkilö joka ei ole missään fandomissa, ei ''shippaa'' ketään, eikä ole Tumblr:issa, ei voi ymmärtää. Kuten ''itkupostaukset''. Tässä on hieman huono esimerkki tällaisesta postauksesta, mutta ajaa asian. Eli jokin asia koskettaa suunnattomasti kaikkia fandomin jäseniä. Näissä postauksissa on usein aina asia, joka on itkettävä. Tosin tässäkin tilanteessa kuvittelisin vain sherlock-fanien tajuavan asian hirvittävyyden. Jokatapauksessa, astukoon sinne ken uskaltaa. Se on toisille kuin unelmien täyttymys (eh eh, en kyllä usko) ja monelle kuin kaikki pelot olisivat käyneet toteen :---D

Tullessani junalla takaisin Tampereelle, kuuntelin musiikkia. Tässä tulee biisi, joka minun olisi tässä asiayhteydessä pitänyt teille jakaa jo heti kappaleen kuultuani. Siis kuunnellessani tätä loistavaa kappaletta ja jostain syystä siitä tuli mieleeni seurakuntanuoret ja se kaikki kiva, josta en haluaisi aina hehkuttaa, koska se menee varmaan jo yli. Mutta tässä se on. Srk -juttujen yhdistyminen tähän kappaleeseen saa siitä vielä paremman. Muutenkin toki loistava.


Saanen esitellä: Darren Criss - To Have A Home

Voisi muuten sopia myös siihen tilanteeseen jos rakastuisin TYKiin. 

Saapi nähdä miten kotiudun.

Vastoin periaatteitani ja sanomisiani, postaan tämän nyt enkä huomenna.

Judge me. 

''Home is where the heart is''  ♥

Hajanaisia asioita.

 Oh. Kaikkea sitä ehtiikin tapahtua ensimmäisten viikkojen aikana. Viime viikolla olin vahingossa poissa RO-tunnilta ja tänään nukuin pommiin. Koulu olisi alkanut kello 8 ja minä nukuin vain. Heräsin aamulla johonkin sireenin ääneen. Vähän aikaa makoiltuani tajusin, etten ollut yhtään väsynyt, kello ei siis voinut olla 6 tai puoli seitsemän. Ajattelin että voi hitto, kello on varmaan jotain yhdeksän, ainakin kahdeksan! Joo, siinä siinä nousin ja riensin katsomaan kelloa puhelimesta.
Kello oli 12. Jes.
Olin siis nukkunut 4 tuntia koulusta ja 6 tuntia oletetusta herätyksestä, joka olikin vahingossa asetettu tiistaille. Miten muuten on mahdollista, että molemmat asettamani herätykset olivat väärin!?!?
''Hyvä puoli'' tässä on se, että missasin päivän tylsimmät tunnit ja pääsin ainoastaan parhaalle. Fysiikka ♥ Huonompia juttuja ovat sitten se, että olin poissa koulusta ja se että päivä tuntuu lyhyelle. Ja oudolle.

On jännä huomata, että minulla on tässä jaksossa mielestäni vähän lukuaineita verrattuna muihin, mutta sitten muuten koko ensimmäisen vuoden lukujärjestykset ihan täysiä muihin verraten (ja muutenkin). Voi olla kiperää toisessa jaksossa, jos tämän jakson kokeet eivät mene odotetusti. Silloin iskee kyllä paniikki, kun on 4 ''lukuainetta'' ja en osaa kokeissa. No siihen on onneksi vielä muutama viikko.

Enää ei voi edes asuntoa tuulettaa, koska kun ikkunan/oven aukaisee, sisään tulvii lasten kiljuminen ja Tuulin Salaisuudet. Eilen ongelmana oli myös savun haju. Mutta koulupäivän jäljeen olen huomannut varsinkin tänään, kun olin asunnolla ennen kämppistäni, että asunto on kuuma aurinkoisella säällä ilman tuuletusta (eli joka päivä). Kämppis on yleensä avannut parvekkeen oven aina kun olen tullut asunnolle.

lukio --> läksyjä
läksyt --> tietokone
tietokone --> Tumblr.
Tumblr. --> aika 100x
aika 100x --> end of day

end of day --> a wasted day
a wasted day -->  wasted life

tästä lukion pitkällä matikalla pääteltynä:
lukio = a wasted life

Hohhoh. Ei kuiteskaa. Vaikka toi meneekin juuri noin, muttei lukio ainankaan vielä tunnu/vaikuta ajan tuhlaamiselle. Tuosta puuttuu kylläkin yksi oikolinja: Tumblr. --> No life.

Ehei, no kyllä minua ehkä jossain nurkan takana elämä odottaa. Ehkä. 

Mutta Tumblr on loistopaikka! Voisin vakavasti ottaen viettää siellä jokaisen päivän. Tunnin. Minuutin. Sekunnin. Siellä on jokikinen fandom! Ja kaikkea ihanaa jota ei voi sanoin kuvailla (tai voi, mutten minä).

Sain tänään vihdoin ja viimein tilattua itselleni Ed Sheeranin levyn ''+'' Deluxe editionina. Jes! Se tuli vain mieleen pyöräiltyäni levykauppa äx:in ohi. Katsoin netistä oliko kyseisessä kaupassa sitä myytävänä ja olihan sitä! Helsingin liikkeessä! Tilasin sen sitten sieltä tänne lähimpään kauppaan. Tilasin siinä samalla myös Sherlockin ensimmäisen tuotantokauden! En vain voinut vastustaa kiusausta, sillä olen etsinyt sitä pidemmän aikaa.

Kaupungilla käydessäni ostin neuleen ja 2 pokkaria. Istuskelin keskustorilla vai mikälie onkaan ja söin jäätelöä. Ihan jees päivä. Tuntui kotoisalle. Vaikken tavannut kunnolla ketään tuttua lyhyenä koulupäivänäni, oli mukava päivä.

A House Is Not a Home - Glee Cast version (Chris Colfer & Cory Monteith)

hoh.

Melankolia. Mutta ihanat ihmiset ympärilläni :)

 Anna Puu - Melankolian riemut

Hohhoijjaa... Olin eilen illalla nuortenillassa kauniskalliolla ja sanoisinko etten olisi voinut viettää lauantai-iltaani paremmin. Illoissa on aina ihania ihmisiä ja muutenkin mukavaa! Siellä ON aina ihania ihmisiä, vaikka yksi heistä haluaa välillä leikkiä ettei olisi. Siellä tunnen oloni kotoisaksi ja jotenkin rentoudun ja olen (useimmiten - hohoo) oma itseni.
Tänä aamuna kun heräsin, jäin hetkeksi sänkyyn makoilemaan. Olin haikealla mielellä. Jotenkin se vain on, että aina kun minulla on ollut mahtavaa täällä srk-porukoissa, olen sen jälkeen apea. Alakuloisuus hälvenee varmaan vasta kun joku ottaa taas yhteyttä tai tunnen oloni kotoisaksi välillä koulussa. Päivän mittaan olen vain vajonnut syvemmälle, kunnes nyt pääsin kirjoittamaan asioista blogiin. En nyt vieläkään, enkä luultavasti iltaankaan mennessä tästä piristy, mutten sentään enää toivottavasti murehdi tämän enempää.

Perjantai oli ihana päivä koulussa. En tosin ehkä pysty sitä nyt kunnolla hehkuttamaan, kun olen alamaissa, mutta aina voi yrittää.
Siis, perjantaina meillä oli RO-tunti alkaen 9.35, ja se sattui siis sopivasti hyppytunnille. Siellä huomasin, että luokkani on huippu ja täynnä ihania ihmisiä! Samalla opin lähes kaikkien luokkalaisteni nimet. Pari vielä uupuu.

Ainiin! Äiti ja isä ovat muuttamassa luultavasti Imatralle. Tätä taloa on käynyt jo kiinteistövälittäjät katsomassa ja laittavat kai myyntiinkin. Olen kokoajan sanonut tätä taloa kodiksi ja muutettuani Tampereelle, Tampereen asunto on ollut vain asunto. Mitä minä sitten kutsun kodiksi, kun vanhemmat asuvat jossain Imatralla *ynf* ja minä Tampereella. Tällä hetkellä veikkaisin, että Tampereen asunnosta tulee pian koti. Ainakin toivon niin. Imatralle en haluaisi. En nimittäin tiedä majoittaudunko mummolaan viikonloppuvierailuilla, jos vanhempani muuttavat. Nuortenillat ovat täällä Ruokolahdella ja niin ovat ystävänikin. En usko, että lähtisin useinkaan yömyöhällä ajamaan Imatralle nuortenillasta tai että saisin sinne kyytiä. Saa sitten nähdä jos talo menee kaupaksi.

Taidan lähteä tästä pakkaamaan ja masentelemaan :P

 Charlene Kaye - Skin And Bones ft. Darren Criss <3

Emokyyneleet, menee ylämäkeen. Melankoliaa.

Just another day.

Torstai, 4. päivä Tampereella.

Huh. Olen kotiutunut yllättävän hyvin. Enää ei ahdistus tai koti-ikävä paina päälle. Koulussa on kivaa, kuten aina. Mukava on huomata, että tunnistan jo joitakin ihmisiä käytävillä (ja he tunnistavat minut) ja tunnen oikeastaan jo muutamia ihmisiä. Ei tarvitse olla ihan yksin. En tosin vieläkään uskalla mennä vaan juttelemaan kenellekkään, sillä en mielestäni tunne heitä tarpeeksi hyvin ja ujous puskee päälle. Pelkään vaikuttavani perässä roikkujalle tai jollekin hiljaiselle olennolle joka hiipii hiljaa hämärissä. Jos ihmiset koulusta vain tutustuisivat minuun, niin uskaltaisin olla enemmän ''oma itseni''. Pelkään siinä ehkä sitä, etten saisi kavereita jos paljastan heti kaikki karmivat puoleni :D Toisaalta, kukaan ei mielestäni ole liian outo Tykiin. Siellä voi olla niitä hiljaisempia ja niitä, jotka huutavat niin kovaa että Tyllikin raikaa. Itse lukeudun enemmän näihin riehuviin ihmisiin, mutten uskalla vielä päästää itseäni valloilleen. Ehkä se on hyvä, ehkä ei.

Kun viimein pääsin kotiin koulun loputtua 15.15 (alkoi 8.00) minulla oli inhottavaa päänsärkyä. Pitäisiköhän ehkä ensiviikolla viimeistään ruveta ottamaan juomapullo ja evästä mukaan kouluun? Onneksi ei tarvinnut asunnolla (en kutsu tätä kämppää ainankaan vielä kodiksi) alkaa laittaa ruokaa. Eilinen kanasalaatti kelpasi hyvin. Ostin sitten kaupasta illaksi hieman suklaata (ihan pikkiriikkisen) ja joksikin päiväksi/illaksi/yöksi Gifflareita (pieniä pullia, you know). Loppuilta menee varmaan saksanläksyissä ja Tumblrissa. Tänä iltana ajattelin oikeasti käydä aikaiseen nukkumaan.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että fysiikanope on huipputyyppi. Pitää varmaan ottaa kamera muutenkin kouluun joskus ja ottaa kuvia koulusta (ja kysyä, jos jaan ottaa kuvia mielenkiintoisista henkilöistä :>). Saksassa ei ole mitään vikaa. Toisaalta on raskasta tehdä suurin osa työstä ja opiskelusta itse kotona, mutta en valita. Yksi miinus tulee opettajalle siitä, että kun kuuntelemme lauluja, niin hän jammailee ja laulelee mukana, ja se kuuluu >:D Se ainankin vielä hymyilyttää, mutta se osaa olla myös häiritsevää.

Aina sanotaan, että jos haluat pitää ''hyvää blogia'' sinulla täytyy olla paljon hienoja kuvia. Itse en vaan aina jaksa laittaa kuvia, ja mitä tähänkin asiaan laittaisi, kun en ole itse mitään nyt ottanut. Kyllä niitäkin tulee, mutten perustanutkaan blogia miellyttääkseni muita, vaan kertoakseni yleisesti tapahtumia. Njääh.
Mut heeei, huomen kotii ;>

Fiilis: Toiveikas

Glee Cast (Kristin Chenoweth ja Lea Michele) - Maybe This Time

3. päivä ja fygeope.

Noniin. 3 päivää takana täällä 'Tanpereella' ja elämä alkaa näyttää hieman valoisammalta.

Tänään siis oli yllättävän kiva päivä verrattuna aikaisempiin. En vahingossakaan lintsannut mistään (edistystä) ja tutustuin jopa paremmin joihinkin ihmisiin. En tosin vieläkään tunnistaisi käytävillä kaikkia ryhmäläisiäni, enkä tiedä puolienkaan nimiä, mutta otan rennosti. Ei kukaan voi olettaa, että oppisi kaikki edes viikossa. Moni ei varmaan muista millaista oli mennä uuteen kouluun jossa ei tunne ennestään ketään? Itse en ole tätä edes ennen kokenut.
Tänään minulla oli ensimmäinen fysiikan kurssi. Olin positiivisesti yllättynyt. Toki olin jo valmiiksi innokkaalla mielellä lähdössä, sillä aine on mielestäni kiinnostava, mutta opettaja oli ihana :3
Heti hän kertoi kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita aika-avaruudesta ja madonrei'istä yms. Olin aivan myyty tälle miesopettajalle, joka kertoi olevansa hirveän kiinnostunut opettamastaan aineesta ja saattaa sanojensa mukaan joskus selittää ihan ''viikset vaahdoten''. Toivottavasti vain saan järjestettyä fy-2 ja fy-3 kurssit lukujärjestyksiin. Huomasin juuri, että saan ehkä ne mahdutettua. Jos jättäisin uskonnon pois ensimmäiseltä vuodelta, en joutuisi kärsimään ihan niin paljon, mutta sen mahtuisi kyllä jättämäänkin lukujärjestykseen. No, riippuu myös opettajasta. Olen ilomielin koulussa (ehkä) 8.00 - 15.15, jos minulla on fysiikassa opettaja josta pidän.

Odottamisen arvoisia päivämääriä: (jotkut minulle hieman random, mutta olkoot siinä )
Lähteenä Tumblr
J.K. Rowling’s new book: September 23, 2012
Doctor Who Series 7: August 2012
Supernatural Season 8: October 3, 2012
The Hobbit: December 14, 2012
Sherlock Series 3: (here’s hoping) 2013
Iron Man 3: May 3, 2013.
Thor 2: November 15, 2013.
Catching Fire: November 22, 2013.
The Hobbit 2: December 13, 2013.
The Amazing Spider-Man 2: May 2, 2014
Captain America 2: April 4, 2014
Avengers 2: 2016

Tein tänään ensimmäisen kerran itse ruokaa täällä. Kanasalaattia. Hyvää oli ja jäi onneksi myös huomiselle :>
Perjantaina voisin käydä jossain ''pikaruokalassa'' syömässä koulun jälkeen, sillä olen menossa silloin käymään kotona. Odotan eniten nuorteniltaa, joka on lauantaina. Erityisesti sitä, että näen kaikkia ihania, elämäni merkityksellisempiä ihmisiä. Enää muutama yö, here I come. Ikävä on hellittänyt, muttei kaipuu. Siellä näemme hopefully.

Noniin. Teletapin nukkumaan.

Ihan lähes melkein random. Hautamäki duell.

P.s. Minä sanoin että kum alkuun itkee niin se menee sitten ohi. :)

itkupotkuraivarikaivurimaansiirtokone

Tuli toinen päivä...
...Mutta ensin oli ensimmäinen.

Aamulla nousin ylös kello 7 ja kävin rennosti suihkussa ja toimin kuten normaalistikin kouluaamuisin. Sitten lähdettiin kouluun. Pihalla alkoi jo ahdistaa, ei hitsi.
Onneksi meidät uudet pyydettiin suht nopeasti uuteen saliin, jossa oli puheita ja puhetta. Sitten meidät jaettiin ryhmiimme. Ryhmiä (tuttavallisemmin luokkia) on A:sta I:hin ja kappas keppanaa, olen I:llä. Ei ilmeisesti peruskoulun D-luokka ollut tarpeeksi kauimmainen kirjain, vaan piti maaahdollisimman kauas minut taas laittaa. No sehän ei haittaa, sillä kävi ilmi että luokkani on poikavaltaisin kaikista >:) Eka päivä meni ryhmätuntien merkeissä.

Toisena aamuna olin jo paremmin hereillä. Joo ensimmäisenä oli saksaa. Ihan jees. Opettajasta tuli ensisilmäyksellä hieman mieleen entinen opettajani Huttunen, mutta oli hieman rennompi ja hullumpi (ainankin tänään). Elokuvatyö, hmm.. Tutustuttiin hieman kameroihin ja jutusteltiin. Siinäpä se. Liikunnassakin vain jutusteltiin tänään, joten oli aika rentoa. Täthitieteessä käytiin katsomassa kaukoputkella aurinkoa pihalla, ja sisällä istuskeltiin. Ryhmätunnilta jotenkin ''lintsasin'', kun minun piti hankkia opinto-ohjelma, kopiot todistuksista, sekä vaihtaa äidinkielen kertauskurssi fysiikan ykköseen.

Nonii.. Nyt tuli ensimmäiset itkut. Äiti ja iskä lähtivät kai jo tanssimaan ja huomenna kotia, joten en enää näe heitä ennen viikonloppua. Ja nyt kaikki kaatui päälle.
Koti-ikävä, ikävä kavereita, ystäviä ja muita ihania, tietämättömyyden tunne, yksinäisyys, en tunne koulusta oikeastaan ketään, vastuu itsestä, ei ketään ketä halata (hipsuttaa) kun on kurjaa, koulusta huolehtiminen.... Kaikki.
En tosiaankaan malta odottaa viikonloppua, että näkisin tuttuja. Ja taas tuli ''itkupotkuraivarikaivurimaansiirtokone'' -kohtaus. :''''< Auttakaa minuu.

Toisaalta hyvä että itkee surut pois alkuunsa, niin huomaa nopeammin ettei tässä ole mitään murehdittavaa. Ehkä.

Huomenna

Uiuiuiuiui..! ( >:D )

Alkaa olla aika jännää jo. Kello on... 22:42 ja koulu alkaa alle 12 tunnin kuluttua.
Ahistaa toisaalta että minne pitää mennä ja mitä pitää tehdä. Ja milloin!! Mutta ei jännitä koska en ole sisäistänyt vielä muuttoa, enkä kouluun lähtöä tai mitään.

Ajattelin vielä tänä iltana ehtiä päällystää parit oppikirjat, mutta saapi nähdä. Ei niitä kyllä huomenna ainankaan vielä tarvitse. Huomisen vaatteetkin pitäisi katsoa valmiiksi. Miksi sen jännityksen pitää tulla näin vasta illalla, kun olen yksin huoneessani koneella.

Olen jo nyt masentunut ja katkera ja itkuparkusurku, kun olen täällä Tampereella ja kaikki muut ovat pitämässä hauskaa siellä kotikonnuilla (konnussa hehee). :''''( On ensinnäkin hirveä ikävä ja toisena ei ole reilua että siellä 'kotona' toiset saavat vielä nauttia toistensa seurasta ja pitää hauskaa kun minun kaverinani toimii tietokone, joka taas masentaa lisää. Koska ihmiset sen toisella puolen. Minulla on nyt tässä koulupöydällä viimeisin luokkakuva sekä kaverikuva, mutta haluaisin siihen jonkun isoskuvan tuolta leiriltäkin :/. Voisihan puhelmen taustakuvaksi jonkun laittaa, mutta sitten upea taustakuvani taas jäisi pois enkä halua sitä kyllä vielä jättää (koska se on tuituitui ja hipshipships).

Lyhyt plörinä. Nyt nukkumaan. Huomenna toivottavasti lisää.

Hieman Ed Sheerania loppuun.

Yllä this ja alla the city

Ripari ja leaving..

Ohhoh..

 Ripari on nyt ohi, ei hitsi. Tuntuu siltä, että olisin vasta mennyt sinne eilen ja tullut samana päivänä pois. Se meni nopeasti, mutta olen ilonen jokaisesta päivästä ja muistankin jokaisen tarkasti. Porukka oli ihana. Kaikki ''pikkuset'' olivat aivan mahtavia ja lutusia, mutta ny tahdon kiittää ihanista ihanimpia isoskavereita.
 En olisi voinut toivoa parempia ihmisiä kanssani isostelemaan. Kerroin juuri ex-jalkapallovalmentajalleni Jackille Twitterissä siitä, että surullisinta tässä lähtemisessä on se, että tutustuin varmaan elämäni parhaimpiin ihmisiin vasta viimeisen viikon aikana. Tämä on siis oikeasti totta. Lähtö olisi varmaan miljoona kertaa helpompaa, jossen olisi tuolla riparilla tutustunut näihin mahtaviin tyyppeihin. Voi olla, että sunnuntaina tulee kyyneliä silmiin, kun viimeisen kerran ennen lähtöä halitaan (ja hipsutellaan ;>). Varmaan halaan enkä haluaisi koskaan päästää irti. Mie en pysty kuvailemaan sitä tunnetta kun olin tuolla isosten kesken patjakasassa tai hengailemassa saunalla yms. Se oli vain niin mukavaa ja ihanaa. Siellä tuli semmoinen olo että voisi jäädä sinne vain asumaan näiden ihmisten kanssa ja ei olisi huolia eikä murheita. Tunsin että tänne minä kuulun enkä haluaisi lähteä pois. En pysty oikeasti sanoin kuvailemaan kuinka loistavaa aikaa sain viettää tuolla leirillä. Porukka tuntui ihan perheeltä. Tulen kaipaamaan näitä kanssaisostelijoitani varmaan eniten kaikista. Whaaaa :''''< Sanon vaan et luvatkaa miulle ettette häviä mihinkää ja pysytte yhteyksis! Joohan..?
 Riparista jäi hyvä ja haikea mieli kylläkin kokonaisuudessaan. Omaan ripariini verraten tämä oli huimasti parempi. Inhottaa toisaalta lähteä Tampereelle, sillä en usko että pääsen enää sitten isoseksi. Näenhän minä ihmisiä toki isoskoulutuksissa ja nuortenilloissa, mutta silti. Sanoisinko että vituttaa. Tutustuin riparilla myös ihaniin pikkusiin ja varsinkin oma ryhmäni oli ihana ♥ jään tosiaan kaipaamaan heitäkin. Ja vasta tänään aloin huomata että huomenna lähden, mutten siltikään vielä tajua. Ei tunnu siltä, että muutan. Ei tunnu siltäkään, että uusi koulu alkaa. Kuvittelen varmaan vieläkin että näen maanantaiaamuna Huttusen tai kuulen Pekan suloäänen :3 Jään kyllä kaipaamaan kaikkea vanhaa, mutta odotan toisaalta innolla kaikkea uuttakin.
Toivottavasti Tampereelta löytyy ihania ihmisiä, vaikkei ketkään heistä pysty korvaamaan täältä teitä :>

Na ja... Nähäähän me vielä. En nyt sanonut varmaan puoliakaan mitä alunperin ajattelin kun en muista, mutta joo :3

Pakko laittaa joitain ihania soundtrackeja kuvailemaan fiiliksii :D

Phantom of the Opera - Think of me (ei nyt elokuvamerkityksessään mutta silti ♥)

 Kung Fu Panda, tui tui tui.

 

 Sanni, Hhe hehee..