sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ok.

Olenko minä oikeasti ainut tuolta Justinin suomen keikan fb-sivuilta, jolle Justin ei ole/olisi se ykkönen? Seriously..? Esim tuokin.
''jotai mitä haluun mut en voi koskaan saada </3'' ... just.
Yksi tyyppi oli laittanut Justinin keikan sivuille tuon Justin- .gif:in tuolla lainausmerkeissä olevalla tekstillä. Mie vaan olin hetken että njahas, miten nuo kaikki haluaisi just Justinin. Olenko minä nyt sitten outo. Kai. Miulle tuli vain tuosta ensimmäisenä mieleen etten kyllä vaihtaisi Oskaria Justiniin. Ihmettelen kun siellä sivulla niin monet laittaa Justinin etusijalle: ''Mä tein heti alussa sille selväks et Justin menee aina kaiken eelle. Senkin eelle.'' Joo-oh. Ja mites siinä parin päivän päästä kävikään... Ei se suhde kauan kestänyt vissiin. Nojoo. Pointti oli että olenko outo. En tiedä.

Mite mie en enää löydä elämästäni tai mistän muustakaan mitään kirjoitettavaa, saatikka aikaa kirjoittamiseen. Ahdistus. Kielikin on tässä kirjoittamisessa muuttunut enemmän ja enemmän puhekieleksi. hui. Ja taas kello on jo yli 11:00pm ja JannenSannin pitäisi olla nukkumassa.

''I'm sorry I'm thinking about you again. I really lo-ove you. I'm thinking about you again and again and again and again and again.''  
''I think about how cute you are and your ears and the whiskers and the nose. I just love you and I want you. And I want you in the basket and I want little bowties. I just love you, and I want you to be on a rainbow and in my bed. And I just want us to roll around, to roll around ('round 'round 'round) Sorry I'm getting emotional.''
''I just want to hug all you but I can't. . I'm sorry I'm thinking about you again I really lo-ove you. Can't hug every you...''

Nää miu mielekkäät muokkaukset kuulostaa erittäin jännille xD

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Soittelin kirataa

Paakkopakko tulla hehkuttamaan että olen ylpeä itsestäni :>

Pohjustus:
Idän Ihmeet, ja etenkin ''viulisti-Ville'', on innoittanut minua soittamaan viulua ja miksei kitaraakin. En voi väittää että osaisin soittaa oikein mitään, mutta aina kun näkee Idän Ihmeiden esiintyvän, tulee fiilis että haluan soittamaan viulua. Min idol :D
Huomasin nyt Teraa kuunnellessani, että vitsit mie haluan soittamaan kitaraa. Eli Tera toimii nykyään innoittimenani kitaransoittoon, ei siis niinkään komppaukseen, vaan muuhun asdfghjklstuffiin.

Pointtina siis se että olen ylpeä itsestäni. No, olen yrittänyt soittaa monien biisien kivoja kohtia kitaralla (mikä osoittautui huomattavan vaikeaksi jos niihin ei löytänyt tabeja) ja tulokset eivät ole kovin positiivisia. No, osasinhan minä jo periaatteessa yhden biisin.
Mutta... Tänä iltana... Olen oppinut jotain :D
Miun pitäsi nyt osata ''Etsii'', osa ''Joona''sta, ''Kesken kaiken'' ilman mitään sooloja, ''Älä usko'' intro (josta olen erityisen ylpeä ;>) ja lähes versekin ja ''Napajäätiköt sulaa'' menee myös jollain tasolla, ilman sooloja tietysti.

Mite mie oon näi laiskistunu..? Kehtaan postata näi lyhyen postauksen? No väsymys koulu ja kitara ♥

Uiww. mie osaan soittaa jotakin oikein.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Sanoja

Rakastan sinua
Rakastan sinua varmasti liikaa
Miksi se tunne valtaa minut
kun makaan yksin sängyssäni valvoen

Kaipaan sinua
Kaipaan varmasti enemmän kuin sinä minua
aina kun tiemme eroavat 
jään ikävöimään sinua kunnes kohtaamme

*    *    *

Vanhat linjat rikotaan
Uudet ovet aukeaa
värikäs on mahdollisuuksien maa
se sinulle tänään avataan

*    *    *

Siinä jotain eilisillan random runolyriikoitamitälie.
lol.
 Stuntin tynkää. Eiku, lyriikantynkää.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pelottaa.

Minä pelkään ensi vuotta. Ihan tosi. Pelottaa ja ahdistaa. Vaikka toisaalta odotankin jo vuoden vaihtuvan. Pelkään muutoksia. Pelkään asioiden muuttuvan huonompaan suuntaan. Eikö olisi hyvä näin. Mie pelkään nyt enemmän tulevaa kuin koskaan ennen, koska miulla on asiat niin hyvin. Kaikki mikä on olevinaan huonosti, johtuu ihan omasta asenteestani. Kaikenkaikkiaan kaikki on siis hyvin, liian hyvin. Niin hyvin, että pelottaa. Liikaa hyvää, eikö sitä seuraa sitten myös jotakin huonoa. Pelkään kohta muuttuvani niin vainoharhaiseksi että jokainen puhelu, jokainen viesti aiheuttaa ahdistuksen siitä, että joku ilmoittaa jostain kauheasta. Pelkään ensi vuotta. Asiat ovat nyt niin hyvin. Suunnitelmissa on vaihtoon lähtö. Tuleeko minusta maailmanvalloittaja. En osaa ajatella itseäni muualle ensivuodeksi. Tämä n. 326 km tietä Tampereen ja Ruokolahden välillä on hieman häirinnyt koulunkäyntiäni. Ja olen ihan sekaisin vaihtoasian kanssa, mutta se ei onneksi ole nyt ajankohtainen. Ja toisaalta, jos sinne pääsen niin lähden, sillä en haluaisi ensivuodeksi Tykkiin vaan jonnekin huiiiiiii..! Mutta kaikki jäisi sitten tänne. Ja sitä pelkään. Muutosta. Muuttaako se kaiken. Jos sinne pääsen, lähitulevaisuudessakin ilmenee ongelmia, sillä en usko enää siinä vaiheessa vanhempieni kustantavan minua joka viikonloppu Ruokolahdelle.
Nukkumaan, vaikka HB laulaakin että ''valvokaa''.

ps. 20.11. ♥ Arvosanat tulee wilmaan... Jännittää ihan asdfghjkl-paljon...


Kun ostin tänään Teran levyn, tulin hieman katumapäälle: ''mihin mie nyt rahani laitoinkaan.. kannattikohan?'' Nyt vaan nauran ajatuksilleni. Mie enemmänki joutuisin katumaan jos en olisi ostanut. Olen koko illan lähestulkoon kuunnellut näitä tämän vuoden festareilta ostamiani levyjä. Ja sekin oli kiva että pääsi Teraakin kuuntelemaan ihan kivan eteen permannolla, vaikka tultiinkin sinne seisomaan vasta kun alettiin Teraa huutamaan lavalle. Ystäviäni Hinnaa ja Tiiaa sai sinne kyllä houkutella. En tiedä olisinko yksin kehdannut lähteä. Ehkäpä, en olisi varmaan voinut vastustaa (salami)kiusausta. :D

Maata Näkyvissä.

Hohhoijaa.. Väsyttää, ja syystäkin. Takana on Maata Näkyvissä -festariviikonloppu.

Vaikka etukäteen ennen festareille lähtöä olinkin hieman peloissani, festarit tekivät pelot turhiksi. En tiennyt ennen festareita kunnolla missä seurassa siellä liikun. En tiennyt mitä teen milloinkin, koska nyt "kaikki" oli jo tuttua, vaikken voi väittää että olisin viimevuonnakaan tuntenut olevani missään vaiheessa liiemmin eksyksissä. Nomutta, loistavia yhtyeitä, vaikka miinuspuolena se etten tänävuonna liiemmin päässyt permannolle pomppimaan. Olisinhan mie voinut sinne mennä, muttei nyt yhsin huvittanut mennä hillumaan. Se yhdessäolo tekee hulluttelusta hauskempaa. Enkä voi pomppimisen puutteesta valitta, sillä minulla oli silti ihan yhtä hauskaa. Viikonloppu meni tosisupermeganopeasti! Jo lauantai-iltana hieman turhautti tämänpäiväinen lähtö, ja etenkin sunnuntaina. Sunnuntaiaamuna olin jo lähes vittuuntunut ja aamuista jumalanpalvlusta kuunnellessa tuli melkein tippa linssiin. Oikeasti! En vain halunnut lähteä pois, takaisin synkään Tampereeseen. Ja jo sunnuntaiaamuna tiesin sisimmässäni etten näkisi Oskaria kunnolla päivän aikana. No, ei se menoa haitannut. Ruokailussa pääsin taas elementtiini ja naurua oli vaikea pitää kurissa, koska mm. ''dorkapetteri sanoo viuviuviu'' :''D Joo, hauskuutta ja naurua ei muutenkaan puuttunut koko viikonlopusta, mahtimeininki.

Ja vaikkei vuosi 2012 olekaan vielä loppumassa, täytyy sanoa että: This year has been a really good year for one Sanni Pajunen. ♥

God is good, God is great ♥
Kuuntelenpa/kuuntelimpa tässä Teraa/Terapiaa ja lueskelin Uskovaiset nuoret -FB-sivua. Tässähän herkistyy. Tämä on jotain niin hienoa. Vielä se pointti tässä kun tuntee oikea*sti kuuluvansa johonkin. Olen tutustunut elämäni tärkeimpiin ihmisiin seurakunnan kautta. Vaikka osan ihmisistä on tuntenutkin vaahtosammuttimen kokoisesta saakka, on ihmisiin kuin tutustunut uudestaan. Miulla on toinen perhe. Ja loistava perhe onkin! Asdfghjk! Joo, mie täällä olen taas fiiliksissä mikä on toisaalta hyvä, sillä koulun ajatteleminen saa mielialani taas vajoamaan alas tuonne parkkihalliin saakka. Ei siis ajatella koulua, vaan fiilistellään tätä hetkeä hyvän musiikin soidessa ja huonossa seurassa. :D

Jes. 41:10
"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä."

Joh. 14:1
"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun."
 

Joh. 14:27
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
 

Jes. 43:18-19
"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimenele, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." 

Psalm. 23:1-6
"Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."

maanantai 12. marraskuuta 2012

Elämä on nyt.

Joo, ja skippasin ruotsintunnin, sekä koululääkärin ajan. Vihaan itseäni enemmän. Oisin kerenny varmaa 40min olemaa ruotsintunnilla, ehkä jopa 50min, jos olisin mennyt heti kouluun ehdittyäni. Ja lääkärille olisin päässyt kyllä, mutta ei. Sanni oli itsepäinen pikku kakara ja ei halunnut mennä, koska ei huvittanut ja olen täysin terve. Sitten menen jos harvakseen esiintyvä rutina korvassa ei lopu joulukuun alkuun. Nomutta olin taas typerä ja itseinho on ihanaa.

Tökerö väkerrelmäni Elämä on nyt -biisistä. No, olen yhdestä asiasta ylpeä: se on nyt Youtubessa.



Ps. Inhotti olla kylmä Oskarille kun toivotettiin Facebookissa hyvät yöt. Oli vain pakko. Olin silloin taas omassa itsesäälissäni ja ikävässäni, missälie, enkä pystynyt laittamaan oikein mitään. Olin vain että ''vittuakos tässä'' ja en vain voinut ja inhottaa ja...
Pps. Olen ilmeisesti alkanut käyttää enemmän ''voimasanoja'' kirjoittaessani...

Uujee. Taas vaihteeksi tällainen ilta.

Miksi miulta aina katoaa tää inspiraatio kirjoittamiseen...

Ahdistus, kun pitäisi jo olla nukkumassa. Univelka kasvaa ja kasvaa. Ja koulu ahdistaa taas jostain syystä. Odotan jo pelolla joulukuuta, kun laitteistotekniikan stressaavin osa alkaa. Jos joudun luomaan hirveästi itse siinä projektissa, viime helmikuu varmaan uusiutuu... Silloinkin taisi olla jonkinlaista stressiä, kun eteenkin iltaisin olin niin väsynyt ja turhautunut etten jaksanut liikkua tuumaakaan ja lysähdettyäni olohuoneen sohvalle, kappas keppanaa, itkin. No itkeminen on ilmeisesti minulle yleistä, hyvässä ja pahassa mielessä. Elokuvat ovat inhottavia itkettämisessä, jos siinä mielentilassa sattuu olemaan. Jos olen oikein onnellinen joidenkin puolesta, itken. Jos olen surullinen toisten puolesta, itken. Jopa joissakin kohtauksissa, mitä ei ole tarkoitettu erityisesti herättämään suuria tunteita, itken. Miksiii.. Vaikka ei siinä mitään. Se on aina yhtä helpottavaa, itkikö sitten ilosta tai surusta. Jooh..


No nii hitto... Tajusin tässä juuri että mie olen täällä Tampereella oikeasti kaiken ulkopuolella. Mie oon oikeasti eristyksissä täällä. Kaikki mitä maailmalla, tai edes Suomessa tapahtuu ei kantaudu korviini. Miula ei ole aikaa katsoa/lukea uutisia. En mie tiedä ees mistä ystäväni puhuvat. Miusta välillä tuntuu taas niin yksinäiselle ja eristyneelle. Joo, saan ehkä täältäkin joskus ystäviä joo, mutta ei se ole sama asia. Mie en tiedä enää mistään mitään. Ehkä mie oon alkanu jo toteuttaa elämääni eristäytymällä yhteiskunnasta. Nyt on kyllä sellainen olo että ''I feel so lonely, nobody gets me, I feel so unhappy''. Mistäköhän tämäkin anksti taas johtuu... Pitänee kai odottaa viikonloppua ja toivoa parasta. Viikonlopun pitäisi oletetusti olla hyvä. Saisi luvan ollakin, tai sitten... niin...
   Mikä vittu minua oikeasti vaivaa! Sorruin taas kyyneliin kuten tuota edeltävää kappaletta kirjoittaessakin. Ei miulla edes ole mitään syytä. Vielä oudompaa siinä on se, että romahdin kun Oskari toivotti hyvää yötä. Olenko oikeasti niin ahdistunut etten kestä enää sitäkään kun joku niin tärkeä toivottaa suloisesti hyvää yötä as always. Tai sitteon olen vain pieli säälittävä olento jonka pitäisi asua jossakin Sumuvuorten luolassa yksinäisyydessä. Mie olen vaa yksinäinen enkä ansaitse yhtään mitään. Mitään. Murehdin koska olen vain niin yksin ja eristyksissä enkä juuri nyt jaksa nähdä loputtomasti vaivaa uusien ystävyssuhteiden rakentamiseen, sillä on muitakin asioita joihin pitäisi keskittyä. No, skippaan jo niitäkin. Ja minulla vain ei riitä energiaa. Ei ihme että murrun, sillä takana ovat neljän tunnin yöunet, eikä seuravien yöunien kestosta ole vielä tietoakaan. Ja asdfghjkl...


Mutta (a)pointti oli siinä että kun menen Ruokolahdelle, kaikki puhuvat jossain vaiheessa viikonloppua asioista joista olen täysin ulkona. Asioita, jotka kaikki tietävät. Asioita, joista olen maksimissaan kuulut vain mainittavan ohimennen. Damn . . .

ps. Uusi Bonditunnari kusee. Olen lievästi vittuuntunut maailmaan joten sanon sen suoraan. Kuuntelin sen kerran ja puolivälissä en enää kuunnellut edes puoliteholla. Siinä ei ollut sitä jotakin. Piste.

Yksi kahdesta parhaimmasta Bond-teemasta. Goldfinder, vuodelta 1964

Toinen parhaimmista. You only live twice, vuodelta 1967


Pahoittelen jo tästä sisällöstä #ankst

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

I'm sick you say.

Erhm. Kannattaako kukaan tätä muutaman päivän muhinutta ajatustani lävistyksistä? :S Pelkään että ei. Taino, enhän minä mitään huuli-, nenä- tai kulmalävistystä ottaisi ennenkuin hankin feikit, joilla kokeilen ja en ennenkuin olen ns. ''tarpeeksi vanha'' tajuamaan onko siinä mitään järkeä. Rustolävistykset (cartilage) taasen olisivat ihan kivat :3 Kuten aiemmissa kuvassa kolme feikkirengasta näkyy, olisi kaksi oikeaa rengasta minusta kivat. Edes yksi :p Yksi olisi kyllä vain tylsä. Mutta niin, olen kyllä sikana tutkiskellut juuri kaikkia lävistyksiä tässä muutaman päivän ja kuolannut niiden perään. Judging me. Ja vaan netistä saa tilattua sellaisia feikkirenkaita joita saa esim. huuleen :< Voisinkoha tilata joskus..?

Tajusin juuri tätä kirjoittaessani että taidan olla muutoshakuinen. Ei hitsi :o Näin on. Pelkäänkö jämähtäväni paikoilleni? Nothing's enough, eh? Whaaat?! Eihän se näin voi mennä :< Kokoajanko jotain uutta? Eeei. ''Jos mikään ei riitä --''

Toinen, helpommin toteutettava juttu olisi shokkivärjäys! Haluaisin vain värjätä hiukset radikaalisti jollain kirkkaalla värillä. Tosin sitä edeltävä vaalennus hieman pelottaa, eihän tälläinen punakutri helpolla kovin kauniinvaaleaksi muutu ja se välitulos siinä pelottaakin. Mutta mutta, päätin että teen sen. Heti kun vain saan äidiltä luvan. Jos pyydän saada vaalentaa hiukseni, jotta voisin värjätä ne vaikka ruskeiksi..? Ja saatanhan minä tehdäkin niin, mutta joku shokkiväri houkuttelee enemmän. Saisin ainankin pukeutua mustaan. Punamustat olisi ihan kiva :3

Janiin, (Jani kehen?) Mikä ihme ''kapinallinen'' minusta on tullut.

Maatis. Polttavin puheenaihe. Melkein. Tajusin juuri äsken (okei eilen), ettei se haittaa vaikka olisinkin aivan yksin siellä. Tällä kertaa minulla on enemmän aikaa, sekä kokemusta pyöriä siellä ja ottaa siitä kaikki irti. Njahas. Mutta joo, taidan ottaa sen perjantain vapaaksi ja rymistellä torsaina Ruokolahdelle helpottaakseni itseäni ja pääsen ilman turhia ongelmia Turkuun. Valittakoot kuka valittakoot, mutta sanoin jo iskällekin että voin vaikka itse maksaa junamatkani siltä viikonlopulta, jos se siitä on kiinni.
Ps. Kylläpäs pelottaa, eilen ei. Mitäs jos pyörin yksin siellä jossain. Asd.

Mutta aamulla aikainen herätys. Kello lähenee yhtätoista. Vihaan itseäni. Kiitos.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Ironic.

Hahaaa ihan loistava päivä. Ihanaa ja sen sellaista. *
Aamulla referaatti. Meni kai siedettävästi, en oikein tiennyt mitä edes kirjoitin. Liikuntatunnilla nukuin, koska rentoutus. RO menikin sitten ihan nopeasti. No aamulla suunnittelin meneväni ostamaan korvakorut suoraan koulusta. No just. Unohdin rahapussini kotiin. Koulunjälkeen pyöräilin kotiin, söin katsoen jakson miehen puolikkaita ja lähdin Koskikeskukseen. Khrhm. Tuhlasin 30€, no säästänpä sitten ruoassa vai miten se meni. Kävin Glitterissä ja Bijou Brigittessä ja löysin kolmet korvakorut, yhden ''ear cuff''in tuonne yläkorvaan ja rannehärpäkkeen. Bijousta ostin sellaiset mustat hommat, mitkälie, 4,95 €. Sieltä lähti mukaan myös mustat kankaiset ns. kukat ja pelkät kristallinkirkkaat napit (9,95 €). Glitteristä rannehärpäke ja härveli tuonne yläkorvaan 3,50 €. :D Ajattelin tuon yläkorvahärvelin leikata kahteen renkaaseen, ja tehdä kolmannesta pelkän yleisen feikkirenkaan. Hauskaa. Tai sitten ostaa toisenkin.

Glitteristä rannekorutsydeemi. 5,90 €

Korvakorut Bijou Brigittestä, 3,95 €.
 Mutta joo. Huomenna saadaan kokeita takaisin ♥ ajatuskin ilahduttaa*. Saa taas nähdä kuinka hyvin meni. Vielä ''ihanampaa'' on se, että pyörästäni on taas vaihteeksi takakumi puhki. Kiitos kaikki kaljapullojen rikkojat Tampellan alueella ♥ Saan ainakin herätä aikaisin ja kävellä kouluun! Ihanaa! Sekin on ihanaa että onnistuin käyttämään leivän, juuston ja lauantaimakkaran loppuun, ja sain ostaa niitä lisää ♥ Sinne meni nekin rahat.

Ja jos saisi sen vaihtoasian kuntoon viikonloppuna. Hitto huomenna vasta keskiviikko. En jaksa. 

*Ironiaa, if you didn't get it.

maanantai 5. marraskuuta 2012

'Asd'ing

Noniin. Pakko sanoa että ihana biisi ♥

Mutta asiahan on näin, että taas kun pääsin Tampereelle, kaikki asiat joita viikonloppuna olisi pitänyt käsitellä kirkastuivat. Viikonloppuna olisi pitänyt keskustella vaihtoon lähdöstä, mutta eeeii. Ajatukset ei ollu ihan siinä. Silloin tuli sellainen olo ettei vain pysty tekemään mitään päätöksiä asian suhteen, ei edes edistämään asiaa. Nyt taas, hmh, olen sillä kannalla että hittovie miehän lähden amerikkaan.
Nyt tässä pari tuntia lueskeltuani, aahh olen ihan fiiliksissä. Onkohan se nyt hyvä vai huono juttu? Jos pääsen, niin ollessani näin innoissani varmasti petyn. Nojaa mutta asdfghjkl, joku vuosi Yhdysvalloissa :3 Pelottaa jos joudun johonkin äärirepublikaaniperheeseen ja sitten ne alkavat vihaamaan minua, kun en kannata Romneya. Mutta niin hienoa se kyllä olisi. Tulkoon huonoja sekä hyviä kokemuksia, molemmat kasvattaa. Uuiuiuiuiui. I'm freaking out. Even though every day sucks.

Asd. Maata Näkyvissä -festarit ovat n. 11 päivän päässä. Enkä mie edes itseasiassa tiedä mitä mie siellä teen enkä että kenen kanssa liikun. Tiedän vain pari asiaa siitä viikonlopusta:
Käyn katsomassa HB:n. Huoneporukkani tuntuu oudolle jokatapauksessa hyvässä tai huonossa mielessä (se kai selvenee).
Njooh. En tiedä kyllä koskaan mitään. Tekisi jo mieli pakata. JAjaja... Ajattelin helpottaa elämääni(aivojani) ja mennä junalla ensin Ruokolahdelle torstaina ja sitten sieltä bussilla Turkuun. Joo tiedän että junamatka Turkuun tulisi halvemmaksi mutta en jaksa mennä junalla turkuun ja oottaa asemalla että joku tulee sanomaan mihin pitää mennä. Toisekseen minun on vaikeampi löytää ihmisiä sitten itse festaripaikalta. Joo tiedän että puhelimet on keksitty, mutta se ei ole sama asia. Ensimmäiset hetket menisivät sitten hieman ulkopuolisena. Kiva. Toisaalta olen sosiaalistunut jo sen verran että ei siinä kauan menisi, mutta bussimatkat... Mie haluan siihen tunnelmaan jo bussissa, mikä tunnelma siellä sitten lieneekään.
Mie nyt tässä pelkään vähäsen että tuleeko tämä miun korva kuntoon Maatikseen vai tuleeko koskaan. Kyllä tähän on jo tottunut, vain niistämisen ym. jälkeen se menee jotenkin pahemmin lukkoon.

Ja joo, miun tämänhetkiset rahani, joita olen yllättävän onnistuneesti säästänyt kesästä, tulevat luultavasti lähelle loppuaan Maatiksen aikana. Josta tulikin mieleeni että ajattelin kokeilla kirjoittaa ns. Joulukirjeitä (tämä tuli mieleen siksi että olen niin köyhä etten voi ostaa mitään :p). Mutta en minä uskalla mitään kenellekään kirjoittaa. Häpeän kaikkea mitä teen tai sanon tai yms. :D Can't help myself.

En jaksa koulua. Saanko eristäytyä yhteiskunnasta. Kunhan miulla olisi vain tarpeeksi päällä voisin ilomielin mennä makaamaan jollekin puistonpenkille.
Olen btw ylpeä itsestäni. Olin tänään koulun jälkeen lähes kokonaan irti facebookista, huomenna voisi ollakin kokonaan, ja ylihuomenna, ja...

Goodbye. I have to go and leave you alone. Haha jk.

torstai 1. marraskuuta 2012

Life.

''Kauan'' kaivatut korvatulppani saapuivat tänään postissa. Eikun vaan siis tulpat korviin ja kaijutin täysille ja testaamaan. No, taidan säästää niitä maatikseen :P ..johon onkin enää vain about 15vrk..? Hyville nuo korvatulpat ainakin vaikuttavat.

Hahh :D Kiva käydä piristämässä joidenkin ''pikku''belieberien päivää tuolla Facebookissa.

Espanjan kokeeseen luin sitten lähemmäs kello kahtatoista. Mutta lukeminen kannatti. Kokeen jälkeen jäi ihan hyvä fiilis. Opin jotain edellisenä iltana. Ohhoh. Saapi kuitenkin nyt sitten nähdä kun koe palautetaan. Huomenna vuorossa matematiikka, muttakun ei kiinnosta! Vittu oikeasti miun kanssa kun en jaksa enää kouluakaan varten tehdä mitään.

Ainiin! Sain tänään sitten lisää antibioottia, kun kävin näyttämässä korvaa terveydenhoitajalle. Edelleenkään en kuule, mutta muutakaan muutosta ei ole. Korvakäytävän punaisuus on kuulemma selkeästi laskenut. Kävin sitten apteekissa, ja kuulemma se minulle määrätty antibiootti oli loppu (5pv. kuuri) joten antoi samaa, mutta eri valmistajan. Toivotaan että ''tujumpi'' antibiootti nyt auttaa, aiemmman 7pv kuurin lääkkeet olivat 750mg, nämä 5pv kuurin taasen 875mg.

Ei sinäänsä ihme, että miun kokeisiin lukuinto on lomalla ja muutenkin sekavissa tunnelmissa mennään. Tämä vaihto-oppilasasia on ihan järkyttävän vaikeaa. Joku voisi sanoa että jos se on vaikea päättää niin ei kannata mennä kun ei selvästikään ole vielä valmis. But It's not all about that. Iso-Britannia vai USA. Olen tosi lähellä pääsemässä kumpaankin, joten valinta on vaikea. Haluaisin todella kovasti kuulla joka päivä brittiaksenntia, kunnes se tarttuisi minuunkin. Haluaisin toisaalta kokea High School -elämän ja hintatason Yhdysvalloissa. Gosh... Yhdysvaltoihin perheille UP-education ei maksa mitään, joten perheet ovat siis vapaaehtoisia, mutta Briteille Explorius maksaa..

Jos sitä nyt pakkaisi huomiseksi tavarat valmiiksi, ja lukisi matematiikkaa. Huomenna lähtee juna klo 12.07 kohti Imatraa. Vihdoinkin.