Was. Minne mää meen.

Huomenna on jo loka marraskuu! Aika menee nopeasti..

Mutta siis asiaa vaihto-oppilaaksi lähtemisestä. Asia pyörii mielessäni kokoajan. Olen kyllä blogeja ja keskusteluja läpi luettuani aivan sekaisin: Mihin hittoon minä haenkaan loppujen lopuksi? Haluan englanninkielisen maan, for sure, mutta niitäkin on monia. Aussit ja Uusi-Seelanti ovat liian kaukana (kalliita siis) ja vaihtoehdoikseni jäävät USA, Irlanti Ja Iso-Britannia.. Oikeasti, järkyttävän vaikeaa...

EXPLORIUS LÄHETTI HYVÄKSYMISKIRJEEN | 2 viikkoa aikaa siis päättää. Fuck.

USA (UP-education)

+ Halvempaa (niillä osa-alueilla missä halvempaa tartteen)
+ Dollarit on hienoja ;)
+ High School -elämä
+ Helpompaa saada istäntäperhe (ja uusi jos tulee huono)
- Iso ja 'pelottava' maa
- Kauempana kotoa :<
-
-

Iso-Britannia (Explorius)

+ Brittiaksentit ♥
+ Musiikki ym. kulttuuri
+ (melkein) Kaikki hyvä tulee Briteistä
+
- Koulutaso pelottaa :s
- Isäntäperheet vaikeita saada, ja heille maksetaan
-
-

Irlanti (ei mikään xd)

+ Evergreen, kaunis paikka.
+ Irkkububit xD
+ siis daa Nialler on Irlannista.
-
-


Plussia ja miinuksia tulee lisää. Asdfghk..
Lähetin UP-Educationille viestiä josko heidän kauttaan vielä pääsisin...

Vaihtoon vaiko eikö vaiko mitenkö?

Mitä hitsiä?! En mie odottanu tän näin nopeasti menevän. Kuten jo aiemmin olen maininnut, hain sunnuntaina vaihtoon Iso-Britanniaan ja olin hakenut jo kesä-heinäkuussa, mutta hylkäsin sen. No, tänään ilmeni, että minun ei tarvitsekaan käydä uudestaan haastattelussa. Iso-Britannian ohjelmaan on vielä tilaa ja hyväksymiskirje tulee postissa. But It's all happenin so fast :o
Ei tämä nyt siltikään vielä varmaa ole sillä ensin äitin ja iskän kanssa sopa tästä ja jutella. Sitten pitäsi vielä täytellä lappusia ja muuta mukavaa. Saa nähdä o_O

Inhottavaa toisaalta lukea netistä foorumeilta ihmisten kokemuksista eri vaihto-oppilas järjestöjen kautta. Toiset sanovat, ettei tämänhetkisestä järjestöstäni ole kuultu mitään hyvää ja eivät vastaa viesteihin vuoden aikana. Ota nyt selvää sitten, että onko joku vaihto-oppilas järjestö huono vai hyvä kun toiset sanovat että hyvä ja toiset huono. Eipä tässä kyllä kai vaihtoehtojakaan järjettömästi ole. Ns. ''parhaimmisksi'' luokitellut järjestöt eivät lähetä Britteihin. Toisaalta minua pelottaa myös perhe, sillä Iso-Britannialaisille isäntäperheille maksetaan vaihtarin ottamisesta. Kuulemma yhdysvalloissakin joku järjestö (sts?) antaa korvauksen, eikä kerro tästä vaihtareille. Kehtaavat vielä lisäksi kaikki sanoa, että perheet valitaan huolella tutustuen. Joo, yhdysvalloissa ainakin ei tarvita kuin parit lomakkeet ja voilá, voit saada oppilaan perheeseesi. Se tässä eniten pelottaakin jos perheeni ei olisi sopiva vaan vain rahan perässä eikä kiinnostunut minusta ja Explorius ei vastaisi yhteydenottoihini perheenvaihtoa koskien. :s Too many questions, still..

      

Ehkä on hyvä odottaa vaihtarivuodelta pelkkää paskaa niin ei pety.

Mutta vielä... Vaihto-oppilaaksi Iso-Britanniaan lähteminen olisi vaan unelmien täyttymys, vaikka ongelmilta ei voikaan kokonaan välttyä. Asdfghjkl! Toivon toisaalta että se toteutuisi.

 Mitä kirjoittaisin mahdolliseen kirjeeseen, jolla haen isäntäperhettä. Jotain:

Moi, olen Sanni. Opiskelen ilmaisutaitopainotteisessa lukiossa ensimmäistä vuotta, lempiaineeni ovat enganti ja fysiikka. Pidän musiikista ja elokuvista. Harrastan eniten tällähetkellä kitaraa ja pianoa, mutta jalkapallo on lähellä sydäntä myös. Musiikin harrastus on aina kuulunut elämääni. Elokuvat, TV-sarjat ym. ovat myös harrastukseni. Perheeseeni kuuluu äiti ja isä, sekä kotoa muuttaneet sissarpuolet. Itse olen muuttanut asumaan koulun vuoksi yksin muualle, joten osaan ottaa vastuuta mutta olen silti tottunut elämään sääntöjen alaisena. En siis yksinasumisesta huolimatta ole villiintynyt säännöttä. Kotitöihini täällä kuuluvat kaikki ruoanlaitosta siivoamiseen, ennen tein osan kodin siivous- ym. askareista. Vapaa-ajallani tapasin harrastaa paljon ja tavata kavereita, mutta nyt juttelen ystävilleni netissä ja bloggailen. Koulu vie myös aikaa ja käyn joskus kaupundilla. Jne...

 Taisi tämäkin olla nyt tässä.
 Fuu... Luen yhtä viimevuoden vaihtarin blogia ja heti eka postaus sanoo ''amerikanaksentilla ofc, brittaksentti = hyi''. Sisälläni kuohahtaa...

Sinä olet minä, vai oletko sittenkään?

Katsotaanpa.

Omistat:
[ ] Kitaran.
[ ] Rusetin tai/ja kravatin
[ ] Ihanimmat ystävät.
[ ] Elämän (välillä)
[ ] Blogin
[ ] Potterit
[ ] Converset
[ ] Järjestelmäkameran
[ ] Raamatun
[ ] Jotain turhaa
[ ] Axe deodorant bodysprayn 

Lempibändisi/artisti:
[ ] Ed Sheeran
[ ] Justin Bieber
[ ] Antti Tuisku
[ ] Anna Puu
[ ] HB
[ ] Tera
[ ] Hurts
[ ] John Williams
[ ] Howard Shore
[ ] PMMP
[ ] Michael Jackson

Lempisarjasi:
[ ] Rillit huurussa (The Big Bang Theory)
[ ] Kolme miestä ja tyttö (New Girl)
[ ] Frendit (Friends)
[ ] Doctor Who
[ ] Glee
[ ] Sherlock
[ ] Miehen puolikkaat (Two And a Half Men)
[ ] Uutisvuoto

Käytät:
[ ] Tumblr
[ ] Twitter
[ ] Facebook
[ ] Blogger
[ ] Youtube
[ ] Hotmail/msn

Muuta:
[ ] Lukio voittaa amiksen
[ ] Koulu on kivaa...
[ ] ...mutta läksyjä ei jaksa tehdä.
[ ] 24h vuorokaudessa on liian vähän
[ ] Olen  uskossa
[ ] Toivossakin on silti hyvä elää
[ ] Fysiikka ♥
[ ] Englanti ♥
[ ] Asun yksin
[ ] Nauran kaikelle hölmölle
[ ] Iso-Britannia
[ ] haaveilen ulkomailla asumisesta.
[ ] Olen tyttö tai ''typerä homopoika'' :3
[ ] Positiivinen optimisti suurimman osan vuodesta.
[ ] mie, sie, hää, myö, työ ja hyö... Murre ♥

0-10 :: Ei mitää hätää vielä!!!
11-15 :: Jotain sannimaista, en vielä oo vieny siuta mukanani.
16-25 :: Kultasta keskitietä mennään, tiedät kuitenki itse kuka olet.
26-30 :: Kuljet aikalailla jalanjäljissäni, onko siulla vielä omia mielipiteitä? Varo ettei siusta tule kuningatarta.
30-35 :: Alkaa olemaan jo aika pahannäköistä.. en viitsi edes sanoa mitään.
36-40 :: Olet suuri Sanni, onnitteluni.


Trololololololo nauran itselleni ja tälle :D

Exchange and stuff.

 Fuck yeah. Miun korvatulpat on pian laitettu postiin, joten saan ne ehkä jo tällä viikolla sillä sähköpostissa luki, että ''Tilauksesi on pakattu ja se toimitetaan pian postitse'' ja ''Toimitus kestää noin 2-3 työpäivää Euroopan sisällä''. Whippey!

No siis ne korvatulpat ovat Alpinen ''Music Safe Pro'' -tulpat ja kuten nimessä näkyy, ne ovat musiikin pariin tarkoitetut. Mukana tulee kolmet eritasoisesti vaimentavat vaihdettavat filtterit ja pakkauksessa tulee myös yksi ns. varatulppa eli kolme tulppaa for me..

 Noniih. Se on tehty. Laitoin uudestaan vaihto-oppilas hakemuksen menemään. Sainhan minä jo kesällä hyväksynnän, mutta hylkäsin sen sillä olin peloissani vielä Tampereelle sopeutumisestani. Nyt kun olen sopeutunut loistavasti kahdessa kuukaudessa, voisin hyvin sopeutua myös Iso-Britanniaan. Nyt pelkään enemmänkin että olen myöhässä eikä minua hyväksytä tai en saa isäntäperhettä. Mutta tänään tuli sähköposti, jota odottelinkin jo. Eilen vasta laitoin hakemuksen ja tänään on vasta ensimmäinen ''työpäivä'' viikonlopun jälkeen, mutta silti odotin jo vastausta hakemukseeni.
Minä sain vastauksen hakemukseeni tänään. Joka kerran kun puhelimeni ilmoitti uudesta sähköpostista (joita tuli tänään yllättävän paljon :o) toivoin sen olevan Exploriukselta, vaihtojärjestöltä jolta hain vaihtoon. Sitten se tuli. Merkki siitä, että pääsen haastatteluun ja saan taas täyttää ihania lippulappusia haastatteluun ja sen jälkeen lisää, jos tulen hyväksytyksi (ja jos äiti ja isä vielä antavat minun mennä tervehtimään maailmaa).

Mutta näin jälkikäteen heinäkuisen peruutukseni jälkeen olen hieman katumapäällä, vaikka ymmärrän toki peruutukseni syyn. Kuvittele nyt itsesi 16-vuotiaana muuttamassa yksin päälle 300km päähän kotoa paikkakunnalle jossa et ole käynyt lähes koskaan etkä tunne ketään. Ainoat tietoni olivat TYK, Särkänniemi, 2 serkkua täällä ja että Tampere on isompi paikka kuin Imatra. Viimeisimmästä kohdasta en ole vielä saanut vahvistusta sillä hyvä jos olen käynyt 5km päässä asunnolta, sielläkin autolla. No siis pointti oli että harmittaa se peruutus. Siinä ei ollut hirveästi aikaa miettiä, laput olisi varmasti pitänyt palauttaa ennen koulun alkua, enkä olisi ollut valmis. Olen miettinyt että varmemmin kadun sitä etten lähde, kuin sitä että lähden. Jos sanoisin että kadun ehkä jokatapauksessa, en tosiaankaan pääsisi lähtemään. Kuka maksaisi pettymyksestä > 10 000€ kun voisi saada sen ilmaiseksi. Noniin, mutten odota suurta pettymystä: Britannia, englanti ja kaikkea uutta. Asdfghjkl pakkopakkopakko. Matkakuume.

LISÄYS | Exploriukselta soitettiin. Minut ehkä hyväksytään mukaan ilman haastattelua. Selviää kai huomenna. I'm fucking excited and freaking scared. It's all happening so fast! Ei se haastattelu olis pahasta hyvät immeiset...

Nyt kun olet tullut tänne asti niin et tosiaankaan skippaa tota biisiä (poikkeuslupa kuuroille ja niille jotka ovat sen jo kuulleet). En mahda minkään mutta tykkään ja YouTuben parhaista shippausvideoista löytyy kaikkea ♥

Me through the years.

1. Tooosi tosi pikkunen. Olen joskus ollut pieni, ehkä hieman edelleen.

2. Rodokselta, pikku-Sanni iältään nuori. Ehkä minut tunnistaa. :>

3. Pieni alakoululainen blondi-Sanni. Herranen aika, blondi. Mitäs jos mie olisin edelleen blondi ja miula ois ton mittaset hiukset ja pukeutuisin vaaleisii/valkosii vaatteisii ja ... :o

4. Sanni ja ihana ystävä 7lk. Hohoo :>

5. Sanni olisikohan 13v. eli 7lk ellen ole ihan väärässä. Blondi kappas keppanaa.

6. Seiskaluokan lopussa hiukset lyheni mutta pysy blondeina.

7. Sinä kesänä minusta tuli ensimmäisen kerran punapää. Juuri ennen kasiluokkaa.

8. Koulun alkaessa väri olikin jo haalistunut kokonaan pois.

9. ''Nuori ja kaunis'' kasideeltä

10. 8lk tammikuussa hiuksista tuli punertavan ruskeat. Itseasiassa tykkään :>

11. Toinen ja kolmas värjäys punaiseksi tapahtuivat molemmat samana keväänä ennen 8lk loppua.

12. Ennen rippijuhliani värjäsin hiuksia hieman vaaleammiksi ja loppukesästä ne vaalenivat kuvassa näkyvään ihanuuteen. En pistäisi noitakaan hiuksia nyt pahakseni.

13. Syyskuu 2011 ja Sanni lähes mustine hiuksineen. Was?!

14. Koulukuviin ne vaalenivat jo tummanruskeiksi. Onneksi :D

15. No comments. Mutta oikeasti, viime huhtikuu? En usko :o

16. Viime toukokuussa oranssinpunaista.

17. Jonkun aikaa hiusten vaalennuttua kesällä hiuksista tuli oranssit heinäkuussa.

18. Oranssit haalenivat tähän elokuuhun mennessä.

19. Puna-Sannin paluu elokuussa ennen riparilaisten konfista. Aluksi hiukset olivat värjäyksen jälkeen viiniin vivahtavat mutta..

20. Tällaiset niistä tuli elokuun loppuun.

21. Syyskuun lopussa tuli värin vahvistus ja juurikasvun punaus.

22. Tähän olemme nyt saapuneet. Lokakuun loppu.

Pohjimmainen tarkoitus ei ollut seurata hiuksieni kehitystä, vaan pikemminkin miten kasvoni muuttuvat, mutta enhän minä siihen osaa ottaa kantaa kommentoimalla, joten muuttuvaiset hiukseni siis :)

Yli 60 postausta. I'm proud.

Somedays I can be really bored.

Tuollaisessa sotkussa nukuin ainakin viikon. Seuraavalla viikolla syyslomalla kunnollisessa sängyssä kotona. Tällä viikolla taas ilman lakanaa. En jaksanut vaan laittaa.

Onnenpäivä! Äiti vei kauhean vinkuvan mukin pois ♥ Mutta... missäs minä nyt kastelen pensselit :o

''Rakastan ruokaa tortilloja, vesi kielellä huokaan: sitä lisää tuokaa..'' ♪

 Jotain ihmeellisissä kulmissa otettuja kuvia joissa näytän... jollekin. Ja ah-niin-puhtaat hiukset, mutta välinpitämättömänä ulkonäöstäni ei se haittaa. Ja loistava laatu.

asdfghjkl.

Mie toisaalta kaipaan noita porkkanahiuksia. Itseasiassa ihan sikana. Pitää kyllä joskus kevätpuolella laittaa oranssiksi. Jouluna pitää olla punaista :3

Luminen sisäpiha Rohdinkuja 2:sta Tampereelta. Me gusta :>

Juu, ostin silloin joskus Anna Puun tuotannon. Uusi levy ilmestyikin jo vasta äsken, mutta se ei ole ensisingleään lukuunottamatta kolahtanut.

Wham! - Wake me up before you go go ♥

kirpputori ♥

Taas meni yksi huima viikonloppu Tampereella, tällä kertaa tosin vanhempieni kanssa. Viikonloppu oli oikeasti tosi mukava ottaen huomioon että koulua oli myös lauantaina ja vanhempani täällä.

Joo, lauantaikoulupäivän jälkeen lähdin kiertämään Radiokirppistä sillä aikaa kun vanhempani olivat ekavuotisten vanhempainillassa. Tein siellä ihan kohtuuhyviä löytöjä. Olen itseasiassa oikein tyytyväinen ostoksiini. Olin tosin hieman pettynyt, kun eräs ihana kauluspaita, muutama takki ja parit kengät eivät sitten olleetkaan sopivia tai muuten hyviä, sillä nekin olisivat olleet ihania.
 Ensinnäkin tämä Harry Potter -tietokilpailupeli. Se oli pakko ostaa, koska Harry Potter ja 2 €.

 Potter-pelin lisäksi löysin kyseiseltä kirpputorilta kahdet housut. MicMacin siniset reilun kokoiset farkut viidellä eurolla ja käsittämättömän ihanat Lindexin vaaleat housut vain 1,50 €! Kirpparilla katsoin myös toisia vaaleita housuja, joissa olisi ollut jopa taskut ja vetoketju sille kuuluvassa paikassa, mutta hintaero oli liian suuri: 1,50 € vs. 15 €... ''Opiskelijabudjetilla'' mennään. Illalla mennessämme ulos syömään käytin noita Lindexin housuja siniruskean kauluspaitani kanssa ja ihastuin todella noihin housuihin, vaikka aluksi ostaessani epäilin miten väri minulle sopii. Sopihan se :> Onnistuin tosin likaamaan housujen lahkeet kuraan autossa, onneksi ne ovat nyt taas puhtaat.

Kun vanhempainilta loppui, lähdimme lähes samantien Prismaan ja samalla toiselle kirppikselle. Toisella kirppiksellä löydöt olivat vähäisemmät (ja turhemmat) mutta ihan kivat. Löysin kätevästi kahdella eurolla yhteiskuntaopin kirjan, uujee. Löysin myös Justin Bieberin levyn ''My World'' hintaan 2,20 €. Siihen olen erittäin tyytyväinen, vaikka biisit omistankin jo ostettuani ''My Worlds'' levyn muutama vuosi sitten. Huomasin tämän kirpputorilevyn olevan alunperin saksasta. Hauska juttu, sillä tämä ''My Worlds''ini on myös ostettu saksasta aikoinaan.

 

Prismassa sain sitten hieman täydennystä ruokavarastooni talvivarastooni, ehkä en kuole siis nälkään vielä ensiviikolla. Tortilalpohjia, soijatortilla-ainekset, tonnikalaa, 1kg makaronia... Niillä elää, onhan minulla tuolla kaapissa sitten muutakin vielä valmiina.

Äiti osti miule vähäsen pepsiä. :D

 Mie kyllä edelleenkin mietin että miten mie olen oikeasti pärjännyt täällä jo yli 2kk ja en ole edes joka viikonloppu kotonakaan. Hengissä ollaan ja mukavaahan täällä on. Tuumailin yksi päivä joskus viikko sitten että jännää kun kaikki mitä rakastan on Ruokolahdella, mutta koska kouluni on saanut minut pauloihinsa, en vaihtaisi sitä missään nimessä mihinkään muuhun. Lähes kaikki muut asiat vetävät minua takaisin Ruokolahdelle, mutta koulu pitää minua tiukassa otteessaan Tampereella. Jos koulunkäynti TYKissä olisi mielestäni surkeaa, en siltikään haluaisi lopullisesti jättää niitä ihmisiä joita olen oppinut jo hieman tuolta tuntemaan. Tampere on kyllä muutenkin niin nätti paikka etten täältä haluaisi sinäänsä muualle. Muttei sille mahda mitään että ''home is where the heart is''.

ölölö. oikeesti otsikot on vaikeita

Kun on elänyt lähes koko elämänsä sellaisessa ympäristössä jossa tytöt ja pojat eivät ole kavereita, poika- ja tyttöpöpöt vaanivat kaikkialla ja satunnainen eri sukupuolten välinen tervehtiminen oli erittäin vähäeleistä, on tämä minun kanssakäymiseni vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa edelleen ujoa ja epävarmaa. Pojat ovat edelleen joku täysin tuntematon laji, joka on usein kyllä ilo silmälle, mutta enhän minä tiedä lajista mitään mitä biologia, historia ja terveystieto eivät ole opettaneet.
Those awkward moment when you have known the boys from your class for over 2 months and you still don't greet them like you greet the girls. Joo, useimpia poikia tervehtiessäni hyvä jos edes heilautan päätäni. Vähän tuntemattomille tytöillekin jopa sanon moi. Gaawd... Mikä siinä on niin vaikeaa.
Siihen tapaan on vain kasvettu. Pojat on poikien kanssa ja tytöt tyttöjen. En muista peruskoulussa olleeni lähes missään tekemisissä poikien kanssa ala-asteella. Ainoastaan leikin naapurinpoikien kanssa ja siinä se. Viidennen/kuudennen luokan paikkeilla muistan jopa puhuneeni jonkun/joidenkin poikien kanssa. Yläasteella tuli pakko: alkoi tanssi. Tanssissa piti koskea poikaa :o Ei kosketella, koskea. Se oli iso harppaus minulle (mutta pieni askel yhteiskunnalle). Joo. Ysiluokalla poikien kanssa pystyi jopa juttelemaan. Hui. No kaksi vuotta siihen menikin ennenkuin juttelemaan pääsi joten olen jo hieman edistynyt täällä.

Eikö idolilla ja hyvännäköisellä pojalla/miehellä ole teinitytöille mitään eroa? Justin Bieberin suomen keikan FB-ryhmän sivulla olevassa idolikeskustelussa yksikin tyttö kertoo näin: ''1D ja ööö jaden smith on kans ihana !:) mut justin on ekana tietenki:) !'' Where's the point? Komeita esiintyviä miehenalkuja. Idoli ja fanituksen kohde ovat eri asioita. Idoli on usein myös fanituksen kohde, mutta fanituksen kohde ei aina ole idoli. Idoli on esikuva, innoittaja, mitä tuossa keskustelussa haettiin. Idoli on henkilö, jonka tekemistä arvostat ja/tai jokin hänessä on sellaista mihin pyrit tai jota haluaisit itsellesi. Pelkkä ihastuminen johonkin ei tee hänestä idoliasi. Vaikka tuon aiemmin mainitun kommentin kirjoittaja fanittaisi kyseisiä artisteja ja kuuntelisi heidän musiikkiaan kaikella nautinnolla, se ei tee heistä idoleita, jossei hänellä ole oikeasti pätevää syytä tälle. 
No okei, tuossa puheessa ei välttämättä ole perää. Varmaan kaikki 1D ja muita poikapoppareita fanittavat pikkuteinit ovat oikeasti todella ylpeitä 'idoliensa' saavutuksista ja ulkonäöllä ei ollut heidän fanitukseensa mitään merkitystä. 
Joo, Justinia en voi laittaa kaikilla musiikin alueilla idolikseni siksi, koska monet hänen biiseistään eivät ole vielä hänen kirjoittamiaan. Ehkä vielä jokupäivä kun hän kasvaa.

Tilasin korvatulpat :> Jee! Ne vaikuttaa tosi hyville ja mukana tulee kolmet erilailla vaimentavat filtterit niihin. I just can't wait! (to be king :>)

 Ei huvita laittaa biisiä. Väsyttää ja päätä koskee ja pitäisi siivota ja äiti ja iskä tulee yöllä tänne ja ei sitä Oskariakaa näe kunnolla koskaa. Neverr. Viimeeks joskus.  

Koulua kai.

Tänä aamuna tunsin ensimmäisen kerran itseni suht pirteäksi ja elinvoimaiseksi sitten syyslomasunnuntain, vaikka sainkin yössä vain noin 6h unta taas. Kiva tunne vaikka tämä kuulokykyä vierastava vasen korvani ei edelleenkään suostu yhteistyöhön. Olen kärsimätön mutten vielä epätoivoinen. Ehkä korvani vielä kuulee. Ääneni on flunssan jäljiltä yhä hieman vääristynyt, mutta suuron käheys on jo kaikonnut.

Sain vetää syvään henkeä tajuttuani ettei minun ole välttämätöntä kirjoittaa matematiikkaa sitten yliopplaskirjoituksissa. Kyllä minä sen ehkä läpi pääsisin jos sen kirjoitan, mutta siihen se jääkin. Lukion ensimmäinen pitkän matematiikan kurssi, sekä sen opettaja ovat todella latistaneet matikkaintoni. Muistan vielä yläasteella (ja viime jaksossa) sanoneeni kuinka kivaa matikka on. Nyt haluaisin jättää koko matikan.

Mie olen ollut syysloman ja sen jälkeen kokoajan niin väsynyt. En tiedä tarkalleen mistä kaikesta tämä väsymys johtuu mutta hitsit tarvitsisin unta. Viimeyönä pääsin nukkumaan vasta yhden aikoihin sillä minun piti selata täksi päiväksi läpi Leijapoika, joka olisikin ollut pakko lukea vasta huomiseksi. No tulipahan taas valvottua. Senkin ajan olisi kyllä voinut käyttää vaikkapa toisen enkun aineen kirjoittamiseen.

Ensijakson lukujärjestykseni näyttää pienen muokkauksen jälkeen oikein kivalle. Ruotsia, historiaa, laitteistotekniikkaa ja matikkaa. Plussana vielä päivien lyhyys ja muu :>

Taas tällainen tylsä muttakun aika loppuu kesken :<

Joululahjalista.

60 päivää.
Äitille ja iskälle vinkvink.. Vaikka asunkin yksin ja joku voisi olettaa minun toivovan kaikkea hyödyllistä, en kylläkään toivo. Toivon mitä huvittaa. En tunne tarvitsevani mitään hyberhyödyllistä.

1. Canon EOS 600D + mikrofoni (RØDE stereo videomic pro) + Jalusta

Tarvitsen videokuvaavan kameran ja mikrofonin, jotta voisin kuvata omaa esiintymistäni. Olisi myös kiva tehdä jonkunlaista videopostausta tai vlogintynkää (stuntintynkää :D)
Jalusta olisi samoihin tarkoituksiin lähes korvaamaton myös.
   Tämä ei luultavasti pukinkonttiin eksy, sillä tarkoitus on samalla myydä entinen 1000D kun tilalle tulee korvaava kapistus. Nyt alkoi pelottaa :o Mitäs jos joulua ei tänä vuonna tulekaan?

2. Vaatteet ja asusteet.

Moriarty T-paita

Sherlock T-paita

 3. Hajuvesiii :D

Justin Bieber
- Girlfriend
- Someday

 Loput eivät ole vielä niitä tärkeimpiä. Vielä.

4. Elokuvat ym.

The Prestige
Uusi Sherlock kausi 2
Kolme miestä ja tyttö kausi 1

5. Kirjat

I want my hat back

6. Aikaa...

Haluaisiko joku antaa minulle lahjaksi aikaa..?



http://cdon.fi
sieltä löytyy linkittömät.


Tätä tullaan vielä muokkaamaan. Eikun siis tähän tullaan lisäilemään.

I really shouldn't be here.

Mikäs siinä herätessä puoli kahdeksan, kun pitää mennä lääkäriin. Koulu olisi alkanut vasta puoli kymmenen ja olisin saanut edes keskihyvät unet, mutta lääkäri. Koulun terveydenhoitaja soitti aamulla ennen kahdeksaa sovitusti, että hän oli saanut varattua sen ajan josta aiemmin puhuimme. Sain siis ajan konsultoivalle (mies)lääkärille (konsultoivasta ja lääkäristä mieleeni tulivat heti sherlock ja doctor who). No löydettyäni opiskelijaterveydenhuollon johonkin paikkaan, joka sijaitsi siis lähellä tullinaukiota, pääsin sitten myös sisään tohtorin vastaanotolle. Diagnoosi: komea mieslääkäri ja tulehdus vasemmassa korvassa. Ei muuta kun viikon antibiootit ja toivo terveestä korvasta.

Kouluun ehdin, kidutusta. Äidinkielen tunti oli heti ensimmäisenä ja ah-niin-ihana tekstitaidonkoe, johon en ollut osannut valmistautua koska en ollut kahdella aiemmalla tunnilla. Tiesin etukäteen vain kokeen käsittelevän uutistekstiä, jota käsittelimme tunneilla. Myös niillä joilla en ollut. Tunnin plussapuolia olivat esseestä ansaittu 8 ja tunnin kuluminen pelkästään valheiden raapustamiseen konseptille. Kirjoitin esseen kauniskalliosta ja olin iloinen kun opettaja oli kirjoittanut esseen perään että paikan pystyi kuvittelemaan tekstistäni. Toisaalta uskon enemmänkin siihen että tekstistä saa aivan väärän kuvan. Kirjoitinhan esseen myöhään illalla hirmuisessa kiireessä.

Englanti, matikka ja espanja menivät melko tavallisesti. Espanjassa sanakoe, johon en ollut yhtään valmistautunut. Se meni silti hyvin 3/5 sanaa oikein. I'm proud.
Tänäiltana minulla on rutkasti tehtävää. Ensinnäkin täytyy kirjoittaa vähintään yksi englannin essee. Toiseksi äidinkielen tunnille täytyy lukea vielä n. 400 sivua kirjaa nimeltä Leijapoika. Sitten olisi vielä läksyt jotka jäävät tapansa mukaan tekemättä.

Illalla kävin teatterissa. Se kuului äidinkielen ykköskurssin sisältöön. Näkemäni "kolmen naisen kohtauksia" oli nimensä mukaisesti kolmen naisen esittämiä kohtauksia. Naisten elämästä, elämäntapahtumista ja hölöpölötlö... Osasta näytelmän naisten keskusteluista mieleeni tuli eilisilta kun yritin käydä nukkumaan. Yläpuolisesta asunnostani kuuluu ihme mölinää ja muuta meteliä. Epäilen siellä äännelleen useamman miespuolisen henkilön. Puheista päätellen ainakin. Yläkerrasta kuuluneet puheet tulivat siis näytelmästä mieleen.

Niin voisi rientää sen aineen kimppuun jotta ehtisi nukkumaan.
Antibioottini, nämä Amorion tabletit, penisilliinivalmisteeni, maistuvat ja haisevat järkyttävälle vaikken niitä sen kummemmin maistele :<

Pari sanaa syyslomasta.

Noniin. Syysloma on ohi, kokonaan ohi. Ja kuinkas ihanasti se menikään.

Juu, perjantaina lähdin hyvissä ajoin kohti kotiaskipaten äidinkielen tunnin, jotta ehtisin junaan. En olisi halunnut mennä sinne muutenkaan, äidinkieli ei taida olla ihan minun juttuni. Kaikki muut kielet kyllä, äidinkieli... njääh. Lintsasin siis luvan kanssa äidinkielestä (eli pyysin vapaaksi :p) ja lähdin innokkaasti kohti kotia kahden täpötäyden repun ja yhden kangaskassin kanssa. Yöllä nukuin, kävin jopa ajoissa nukkumaan sillä lauantaina oli aikainen herätys.

Heräsin siis lauantaina aikaisin koska Ruokolahtimarkkinat. Suurin syyni mennä markkinoille oli tavata ihmisiä. No pääasiassa halusin tavata Einin, entisen opettajani, Arkkiparkin aloittajan, jonka opin tuntemaan kunnolla vasta Arkkiparkin aikana. Tajusin silloin kuinka hieno ihminen hän on. Tästä, ja monista muistakin syistä hän on minulle tärkeä. Noniin. Tapasin siellä mm. Einin ja Tuutikin ja Kurtin... Tärkeimpänä - vitsivitsi - no ainakin kuuluisimpana, tapasin Timo Soinin. Woohoo!

Sunnuntaina kävin vanhempieni kanssa mummolassa lounastamassa. Osasyy siihen oli se, että talossamme oli kiinteistönvälittäjän esittelyjä. Ehkä pieni syypää olin myös minä, sillä harvoinhan sitä pääsee enää mummolaan. Minusta kyllä tuntuu, että muutettuani Tampereelle olen käynyt mummolassa useammin kuin ennen. Nojaa. Sekä lauantaina, että sunnuntaina muistaakseni kävin myös poikaystävälläni. Kuulostaa muuten edelleen niin oudolta että käyttäisin mielummin jotakin muuta nimeä... Ehdotuksia?

En muuten muista mistään syyslomapäivästä kunnolla mitään. Syy selvenee tiistain kohdalla.

Maanantaina, ihanana maanantaina aloitin koulukierrokseni, joiden tarkoitus oli kattaa päivät maanantaista keskiviikkoon. No siis maanantaina lähdin aamulla iloisesti skootterillani matkaan, kohti Vuoksenniskaa. Saavuin Vuoksenniskalle lähes tasan kello kymmenen. Juuri kuten olin tähdännytkin. Siellä hieman haahuiltuani ja hyvälle ystävälleni Heidille viestiteltyäni löysin tuttuja yhdestä luokasta ja jäin sinne. No näin koululla paljon tuttuja.
Laiskamato iski enkä jaksaisi kirjoittaa. Viitsi vitsi, oikeesti olisi paljon läksyjä joita haluaisin mennä tekemään. No eei, on niitä mutten haluaisi tehdä. Joo on sitä opiskelumotivaaatiota, mutta ei nyt ehdi. Damn... mie tuun niin alisuorittamaan äidinkielen.

Juu, tulin sitten tiistaina kipeäksi. Maanantaina ja tiistaina tuli käytyä myös vanhassa koulussani Ruokolahdella. Ihan sikakiva nähdä entisiä opettajia, sekä kavereita koulusta. Mutta siis tulin kipeäksi. Sitä kestikin ihan tähän päivään saakka. Kuume lähti itseasiassa jo keskiviikkona, mutta torstai-, sekä perjantaiyönä herättyäni havaitsin lievää kuumetta. En ole nukkunut kunnon yöunia viikkoon, joten saa nähdä milloin ne saan. Syyslomalla heräsin yöisin kurkkukipuun ja nyt koulun taas alettua en pääse ajoissa nukkumaan ja aamulla täytyy herätä aikaisin.
Huomenna saisin herätä myöhemmin, sillä koulu alkaa vasta kello 9.35, mutta joudun lääkäriin aamulla mahdollisesti tulehtuneen korvani vuoksi (joka ei oireile muuten kuin olemalla kuulolakossa) ja koulun terveydenhoitaja soittaa minulle ajanvarauksesta huomenna ennen kahdeksaa, joten... kuolen.

Ehkä jätän tämän päivän blogituksen tähän ja painun pehkuihin.
Pyydän vielä anteeksi sitä etten ole paljoa kirjoitellut, sillä syysloma, kipeys, kiire. Tämä jatkuu vielä, mutta ehkäpä saan viikon sisään jotain aikaiseksi.

Loistavaa ^^

Things.

After all this time?
No since fucking yesterday.  

''Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.''

''Yesterday is history
tomorrow is a mystery
but today is a gift.
That's why it is called the present.''

Asioita.

Aloin taas vaihteeksi miettimään mikä ihmisissä kiinnittää huomioni.
Tämä tuli mieleeni selaillassani toista blogiani.

Nostin päiväkirjani lattialta ja aloin selailemaan sitä.
Olen edelleen täysin samaa mieltä kahdesta ensimmäisestä kohdasta listallani.
Ensimmäisenä kohtana oli hymy/nauru. Olen yhä sitä mieltä että se kyllä kiinnittää huomioni. Tämä on yksi piirre joka on varmaan suurimmalla osalla ihmisistä joista pidän paljon. Heillä on ihana hymy tai he näyttävät ihanille kun he nauravat :>
Toisena kohta, joka on tällä viikolla tullut usein mieleeni: Silmät. Miten sattuikaan sopivasti, että pidän ihmisten silmiä erittäin kauniina, sillä niihinhän aina katsotaan.Voisin jäädä katsomaan toista silmiin varmaan ikuisuuden.  

Kun jättää tällaisen kirjoittamisen kesken, se jää puolitiehen. Voitte kiittää saamattomuuttani.

I try not to make plans. God always laughs at your plans. I’m going to keep the door open, and keep the pages blank, and see what gets painted upon it

                                                                             - Tom Hiddleston

Täällä Tampereella on ollut kokoajan sateista... Ei ole päivääkään jolloin olisi täysin kuiva päivä. Jos sellainen sattui olemaan, oli sitten muuten erittäin harmaata ja palaakaan taivasta ei näkynyt. Mietimpä taas sitten kaikenlaista. Johtuuko alakuloinen mielialani osittain kurjasta säästä, vai heijastaako sää mielialaani? Naurahdin ajatukselle kävellessäni kaupasta, muttei hetkellinen hymy kyllä saanut sadetta loppumaan tai pilviverhoa rakoilemaan. Ehkei se riitä. Saa nähdä tuonko sateen mukanani Ruokolahdelle syyslomaksi, vai onko kenties Ruokolahti pelastukseni. Alkaako sateet kaikota Tampereeltakin tai saanko tänne edes jotakin iloa? Vaihtuisivat sateet edes lumeksi, mutta sitä saanen odotella pitkään.

Minulla on ylläni 4 neule-/villapaitaa... Was?

Miksi koulu tulee ja pilaa kaikki päivät? Koko viikonloppu meni tekemättömien koulutöiden ahdistellessa. Kello on kahdeksan ja tuskanhiki otsalla pähkäilen mistä kirjoitan äidinkielen esseen. Olin jo hyvässä vauhdissa suunnittelemassa esseetä yhdestä suosikkipaikastani, mutta se suunnitelma kaatui. Nyt taas tuli mieleen että pitäisikö kirjoittaa essee suosikkipaikastani, omasta sängystäni. Ehken viitsi. Mutta joo, vakavasti ottaen ei jaksaisi yhtään mitään... Voisiko syyslomaan ottaa etumatkaa? En ehkä silti haluaisi, sillä syysloma tarkoittaa loman lisäksi myös kahta englannin esseetä ja Leijapojan lukemista.
Äidinkielen kimppuun taitaa käydä matkani...? Pian ainankin.

Dan on minulle pahasta.

Olen tosin samaa mieltä hänen kanssaan.

Kannustava puhe.

Onni pt. 2

Continues..

Olenko nyt sen onnellisempi kuin ennen kun minulla on poikaystävä? Onko se yleinen oletus, että elämässäni ei ollut sisältöä ennen tätä tai että siitä seuraa ylimääräistä onnellisuutta kun saa poikaystävän (tai ketään syrjimättä, tyttöystävän)?

Itse näen asian näin:
Koen olevani aivan yhtä onnellinen kuin ennenkin. Johtuuko tämä nyt siis siitä, että olin hyvin onnellinen elämääni ennenkin? Kyllä. Toki tällaiset positiiviset muutokset tuovat uutta elämään. Ehkä ne jotka tuntevat olonsa onnettomiksi ilman seurustelua tai muuten vain tarvitsevat sen prinssin vierelleen saavat siitä suurenkin onnentunteen niin pitkäksi ajaksi kun se kestää.
En tosiaankaan tässä väitä ettenkö olisi tuntenut mitään bonusonnea tavallisen onnellisuuden lisäksi aina välillä. En siis väitä etteikö poikaystävän saaminen ym. olisi herättänyt minussa mitään tunteita. Tottakai siitä tuli hetkeksi sellainen ''whoa!'', mutta sitten palasin takaisin. Toivon ettei tästä tule väärää kuvaa... Mutta tämä on vaikea selittää näin kirjoittamalla. Ahaa!
Olen siis yhtälailla onnellinen kuin ennenkin, mutta asiat joista olen niin onnellinen ovat ehkä hieman muuttuneet. Siinä se. Nyt voin jatkaa selittämistä.
En ole koskaan ollut erityisen fanaattinen seurusteluasioiden suhteen. En muist hetkeä, jolloin olisin epätoivoisesti tai vähemmän epätoivoisesti halunnut poikaystävää. Edelleenkään en ole sitä mieltä että se olisi elämääni välttämätön. Onhan se todella ihanaa, mutta tosiaan, en väenvängällä yrittäisi saada itselleni poikaystävää vielä ensimmäisenä lukiovuotenanikaan. Minulla on (toivottavasti) vielä koko elämä edessäni. Hyvin olin pärjännyt tähänkin asti, enkä mitenkään erityisesti hinkunut mitään sellaista elämääni.

Nyt sanoisin tähän väliin itselleni että:
Älä mieti liikaa. Älä suunnittele tulevaa, älä muistele menneitä. Elä tässä ja nyt.

Yesterday is history.

Tomorrow is a mystery.

But today is a gift.

That's why it is called the present.

Onnelle ei ole määritelmää, jonka rajoissa se pysyy. Sinä itse määrittelet oman onnesi.

Club for Fiven versio olisi ollut 10000000 kertaa parempi, 

mutta tyydytään nyt tähän. 

Protestoin hieman laulun sanoja vastaan, sillä on sitä onnea muutenkin :>

ps. jäi taas niin lyhyeksi että ehkä jatkan joskus.

Onni pt. 1

Hmph. Viikonloppu aikaa kirjoittaa äidinkielen essee. Pitäisi olla helppo homma, saamme sentään kirjoittaa mielipiteitä ja minä-muotoista tekstiä. No, aiheet herättivät minussa hirvittävästi ajatuksia, joista ei kuitenkaan esseeseen alkua löytynyt. Blogiteksteiksi niistä löytyi vaikka kuinka, ja yksi aihe johti aina seuraavaan. Käytin siis koko 70min äidinkielentunnin yhden aiheen mietiskelyyn ja syntyihän sitä tekstiäkin.

Onni - mitä se on ja mistä sen löytää

  

Määrittele minulle onni. Vastaa vaikkapa ensialkuun näihin muutamaan kysymykseen

Mikä saa sinut onnelliseksi? 

Mikäs sitten sitä onnea syö?

Kauanko onni kestää?

Voiko onnea ostaa?

Mietinpä aluksi asiaa omalta kannaltani. Mikä saa minut onnelliseksi? Mikä vie onnellisuuttani pois?
  Pienet asiat saavat kurjemmastakin päivästä paremman: vaahteranlehdet saivat kirkkaankeltaisen värin, ehdin kuin ehdinkin kouluun, laulussa loistavat lyriikat ja tulkinta, hiukset menivät itsestään tihkusateen ja tuulen sekoittamina juuri hyvin... Listaa voisi jatkaa pitkään.
  Toisaalta myös yhtä pienet asiat voivat laimentaa päivää: tihku vaihtuikin kunnon sateeksi, käsivarren kipu aina kyynerpäästä sormenpäihin, välinpitämättömyys... (Se että vihkooni kirjoitettu teksti oli paljon parempi kuin tämä)
  Miinuspuolten lista taitaa tänään hävitä, minun onnekseni.

"Rahalla ei saa onnea." -Bullshit.
Kuka vittu senkin määrää? Jos ostan ja kun tänäänkin ostin kaupasta levyn, tunsin itseni onnelliseksi. Jes, hyvää musiikkia kahden levyn täydeltä! Ei se ehkä ole ikuista onnea, mutta onnea silti.
Ja laiskotuttaa joten en kauaa enää jaksa kirjoittaa vaikka asiaa olisi.
Onnen kesto. Jos olet onnellinen jostakin asiasta 3 minuuttia, tekeekö se siitä huonompaa kuin se että olet jostakin onnellinen vuosia?

Poikkean lopuksi aiheesta:
Tulin iloiselle mielelle kun katsoin peiliin. Tämä on taas näitä päiviä. Oma kuvastus näytti jotenkin niin luonnolliselle, mutta kauniille. Jäin tuijottamaan omiin silmiini suu auki että ''mitäh?''. Voi kuulostaa itserakkaalle ja saa kuulostaa itserakkaalle.  Jokaisen pitäisi rakastaa itseään juuri sellaisena kun on. Ei ole tosin oikea tapa jakaa sitä sanomaa kehumalla itseään. Sitä kutsutaan itsekehuksi. Olen antanut itselleni anteeksi satunnaiset kertomukseni itseni ihailusta peilistä, sillä kai minulla on joskus oikeus ajatella itsestäni jotain positiivista? Toki toivon samalla että kaikki ajattelisivat itsestään niin. Itsesääli ei ole hyvä. Siinäpä pulma kumpaa sietäisi kauemmin kuunnella, itsesääliä vaiko -kehua?

Joo nyt loppui puhti. To be continued...

Anna Puu - Onnen viipaleet

Ostin tänään siis kaksi levyä: Anna Puun molemmat albumit.

Koulua.

Huii!!
On se niin hieno tunne...

...kun viimeinkin ymmärsi mitä matikassa puhuttiin.
Tuli takaisin se ote matematiikan maailmaan, joka silloin peruskoulussa oli. Toivotaan vain että se pysyy eikä lähde heti huomenna. Hienointa oli, että ymmärsin asian siis itse. Vähän kuin olisi syttynyt lamppu pään ylle. Toivotaan että jatkuu samaa rataa ja tulisi myös hyvä numero kokeesta. En tyydy kasiin, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Huh, työnsarkaa?

Uujee..! Wilmaan ilmestyivät ensimmäisen jakson lukuaineiden numerot. Saksasta kahdeksan ja fysiikasta 10! I'm so proud! Vaikka työkoe menikin aivan surkeasti, koe siedettävästi (minun mielestäni siedettävästi siis) enkä mikään viittailija tunneilla ollutkaan, sain silti kympin ja on syyytäkin olla iloinen :>

Ohhoh, tämä toinenkin jakso on alkanut tuntua ihan kivalle, vaikka kaikki 4 lukuainetta teettävätkin työtä. Joinakin päivinä erinäiset asiat ärsyttävät suunnattomasti, joskus harvoin taas ei. Esimerkiksi espanjan opettajan ''hulvaton'' nauru saa minut usein ärsyyntymään. Se vain saa huonosta päivästä vituttavamman. Myös se etten tajua matikkaa on aika ajoin turhauttavaa, kun ennen kaikki oli simppeliä ja automaattista. Tuntuu että olen kurssin tason huonommalla puolella. Äidinkieli nyt on muuten vain puuduttavaa, mutta viime tunnilla tunsin onnistuneeni kun olin osannut tehtävät!

Asdfghjkl!! Aloitin taas katsomaan Gleetä 4. tuotantokauden ollessa jo  käynnissä. Ensireaktioni uuteen tuotantokauteen oli hieman että ''WTF?'', mutta kolmanteen jaksoon päästyäni olen itseasiassa jo päässyt katsomisen makuun tähänkin kauteen. Tuo asdf... johtuu siitä, että Finn saapui! Ja eeii! SE päättyi sitten siihen!

Kiitos Gleen, kuuntelen vaihteeksi taas Britney Spearsia.
Gleen versio Britneyn Everytimesta ♥