Koulua kai.

Tänä aamuna tunsin ensimmäisen kerran itseni suht pirteäksi ja elinvoimaiseksi sitten syyslomasunnuntain, vaikka sainkin yössä vain noin 6h unta taas. Kiva tunne vaikka tämä kuulokykyä vierastava vasen korvani ei edelleenkään suostu yhteistyöhön. Olen kärsimätön mutten vielä epätoivoinen. Ehkä korvani vielä kuulee. Ääneni on flunssan jäljiltä yhä hieman vääristynyt, mutta suuron käheys on jo kaikonnut.

Sain vetää syvään henkeä tajuttuani ettei minun ole välttämätöntä kirjoittaa matematiikkaa sitten yliopplaskirjoituksissa. Kyllä minä sen ehkä läpi pääsisin jos sen kirjoitan, mutta siihen se jääkin. Lukion ensimmäinen pitkän matematiikan kurssi, sekä sen opettaja ovat todella latistaneet matikkaintoni. Muistan vielä yläasteella (ja viime jaksossa) sanoneeni kuinka kivaa matikka on. Nyt haluaisin jättää koko matikan.

Mie olen ollut syysloman ja sen jälkeen kokoajan niin väsynyt. En tiedä tarkalleen mistä kaikesta tämä väsymys johtuu mutta hitsit tarvitsisin unta. Viimeyönä pääsin nukkumaan vasta yhden aikoihin sillä minun piti selata täksi päiväksi läpi Leijapoika, joka olisikin ollut pakko lukea vasta huomiseksi. No tulipahan taas valvottua. Senkin ajan olisi kyllä voinut käyttää vaikkapa toisen enkun aineen kirjoittamiseen.

Ensijakson lukujärjestykseni näyttää pienen muokkauksen jälkeen oikein kivalle. Ruotsia, historiaa, laitteistotekniikkaa ja matikkaa. Plussana vielä päivien lyhyys ja muu :>

Taas tällainen tylsä muttakun aika loppuu kesken :<