Edwaaard Elric! :3

Miulta tulee näköjään nyt lyhyitä postauksia :P

Muttajoo, piirsin tässä tänään Edwardin :3

Ei se mikään erityishieno ole, ja skannauskin vähän sotki, mutta olen tyytyväinen ^w^

TOO CUTEE <3

Ten little niggers

Ten little nigger boys went out to dine;

One choked his little self and then there were Nine.

Nine little nigger boys sat up very late;

One overslept himself and then there were Eight.

Eight little nigger boys travelling in Devon;

One said he'd stay there and then there were Seven.

Seven little nigger boys chopping up sticks;

One chopped himself in halves and then there were Six.

Six little nigger boys playing with a hive;

A bumble bee stung one and then there were Five.

Five little nigger boys going in for law;

One got into Chancery and then there were Four.

Four little nigger boys going out to sea;

A red herring swallowed one and then there were Three.

Three little nigger boys walking in the Zoo;

A big bear hugged one and then there were Two.

Two little nigger boys sitting in the sun;

One got frizzled up and then there was One.

One little nigger boy left all alone;

He went out and hanged himself and then there were None.

 Pakko oli laittaa tämä loru ihan omanaan tänne blogiin, koska sain tästä sikana kylmiä väreitä.

''Ten little niggers'' löytyy suomeksi nimellä ''Kymmenen pientä neekeripoikaa''.

Jatkanenkohan

Edelliseen blogipostaukseeni viitaten(, vaikka nyt olen tosin hyväksynyt tilannettani ja yritän olla ajattelematta pahinta, eli sitä että olen pääsiäisloman yksinäisyydessä. No näempähän ainakin mummoa ja ukkia :3 )

Ehkä mie olen huomionkipeä. Sitä se vaan. Ikävää, huomionkipeyttä ja kieroa itsekkyyttä. Niin minä sen määrittelisin. Siksi en uskaltaisi millään valittaa kyseisestä aiheesta, eli yksinäisyydestäni, sillä en haluaisi olla huomionkipeä. Mutta sitähän minä olen, vaikken sitä ilmoille toisikaan! Hävettää myöntää olevansa huomionkipeä, sillä huomionkipeydellä sattuu olemaan huono maine. Ehkä se on kuin itserakkaus. Kun se tulee tiettyyn pisteeseen, sitä ei voi sietää. Jos huutelee julkisesti olevansa itserakas ja hehkuttaen sitä, tai julistaa huomionkipeyttään, ei sellaista jaksa.

Ahem... Mie ostin just luonnospaperia, ja ajattelin että  jos alkas sille piirtämään ton ruutupaperin sijaan. Ps. Alphonse on sika komee.

Ps. Teen lomalla pashaa, tervetuloo syömää.

Lonelyness.

Olen niin itsekäs että toivon ja odotan, että joku ottaisi minuun yhteyttä illoin. Odottelen sivusilmällä, joskus ja usein myös koneella istuen, että joku tulisi facebookkiin ja ottaisi kontaktia. Kulutan hyvää aikaa, jota voisin käyttää muuhunkin, siihen, että istun koneella odottaen jotain mitä ei 6/7 kerroista tule.

Ei se mitenkään voi yksinkertaisesti johtua ajanpuutteesta tai sitten peolpe have to sort out their priorities. En mie tiedä mistä se johtuu, vai olenko mie vaan itsekäs. Tarvitsenko mie enemmän heitä kuin hyö minua, kun mie satun vaan olemaan enemmän aikaa ilman oikeasti läheisiä ihmisiä. Mie toivon/arvaan että se johtuu tästä. Mie en nimittäin vaan pysty ymmärtämään miten ihmisillä ei muka olisi aikaa. Mie olen koulussa, suurinpiirtein saman ajan kuin muutkin, n 7-7½ h/päivä. Minulla ei ole täällä koskaan kukaan muu valmistamassa ruokaa, mikä tarkoittaa sitä, että aikaani kuluu joko ruuan valmistukseen tai sen hakemiseen. Myös joinakin päivinä tiskaus ja siivoaminen ovat erittäin aikaa vieviä pakollisia harrastuksia. Läksyissä olen joustava, ehkä sitten muita joustavampi. Pakolliset ja tarkistettavat esseet ja kirjoitelmat teen ja käytän niihin aikaa (kunhan fiilikseni ei ole tällainen kuin nyt). Ihan jokapäiväisiin läksyihin en aina jaksa laitaa tunteja, joten teen ne mitkä koen tärkeiksi. Ei ole aivan hirveästi opiskelumenestys kärsinyt, ei ole ei. Silti miulla olisi koko päivä aikaa koulun jälkeen olla yhteyksissä jollain tavalla. Muut tehtävät saa jäädä siksi aikaa. Ehkä miun ei ole tarpeellista tuntea itteäni näin hylätyksi silloin kun muutamaan iltaan en saa jutella kuin oman isän kanssa, mutta mie en oo vieläkään tottunut tähän. Peruskouluaikana oli läheisiä ystäviä ympärillä ilmielävinä 5krt viikossa ja viikonloppuisinkin oltiin jollain tasolla yhteyksissä, perhe oli siinä kokoajan. Mie vaan taidan tarvita jotain viestiä että joku välittää, taisiis kun se ei välity jos ei edes kuule toisen olemassaolosta. Okei, kaikki muut on ihan yhtä oikeutettuja ajattelemaan että miksen mie ota yhteyttä. Mie vaa satun olee niin itsekäs ja syvällä omassa itsesäälissäni etten pysty ottamaan yhteyttä. Ajattelen vaan että kaikki on niin kiireisiä että tuskin ne kerkeää miun typeriin viesteihin vastaamaan kun ne ei kerkeä laittamaankaan niitä.

Ääh, jääköön keskeneräiseks. Tänään pitäs nimittäin kirjoittaa saksan ja enkun kirjoitelmat ja tehdä äidinkielen kirjallisuuspuheenvuoro, kaikki huomiseksi. Tietysti mukaan myös läksyt jotka obviously taitavat jäädä... Vaikea ryhtyä mihinkään ko heti kun alkaa ajattelemaan esimerkiksi tätä niin rupeaa itkettämään ja ei huvittaisi mikään.

Mo. Taas.

Mitä piilottelen meikkipussissani.

Mie lupasin, että kun löydän kameran, niin teen ''kesävaate''postauksen.
Noh, kyllähän mie sen teen, mutta odotellaan nyt vielä valoisampia päiviä.

SADAS POSTAUS MUUTEN!

Mie ajattelin vähän paljastella tuon miun ''meikkipöydän'' saloja ja vähän muutenkin käsitellä mitä ihmeen kauneuden - tai minkälie - hoitotuotteita. Itseasiassa hämmästyin ihan järkyttävän paljon kasatessani niitä tarvikkeita, joita käytän päivittäin (lue: käyttäisin päivittäin jos kävisin ajoissa nukkumaan ja jaksaisin herätä), sillä niitäkin oli niin paljon. Siihen vielä lisäksi ne kaikki joita en käytä niinkään! Huh, kai suurimmalla osalla tytöistä on enemmän tavaraa o__o niin siis koska itsehän olen vain pieni peikko. Kasvot muuten ainakin pysyy (suht) hyvässä kunnossa, kun ei ole laittanut iholle minkäänlaista pakkelia. En muista milloin olisin viimeeksi laittanut mitään meikkivoidetta, puuteria, mitään peittävää kakkaa. Kakkaa. Ihan hyvä, ei oo nyt ollut kai suoranaista hinkua laittaakaan.

Joo, tästä se lähtee...

Ensinnäkin, tänään kävin Anttilassa ja, nii. Öm, miun piti itseasias vaan ostaa hoitoaine ja noita Evonia-kapseleita. Noh, ostin sitten samalla myös suihkusaippuan ja antiperspirantin (lol mikä sana), sillä Dove-tuotteet olivat 3 kahden hinnalla -tarjouksessa. Ja lähti sieltä eyelineri ja kulmakynäkin matkaan.

Joo siis nää on nää miun dover :> Ehkä ne riittänee johoki asti. Dödöki menee säästöö

Sitten miun tarvikkeiden sekaan :D
Mie oikeastihämmästelen miten miulla on noin paljon tavaraa.
Noniin. Miulla on tällä hetkellä käytössä Rexonan roll-on deodorantti ja Axe Anarchy for her -bodyspray. Enkä siis valinnut niitä koska pinkki, ne vain sattuvat olemaan pinkkejä. Mut onha noi ihan söpöjä. Mie en tiiä, mut miulla on tavallaan sellainen ''pakkomielle'' omistaa sekä spray että roll-on. Varmaankin siksi koska joskus on parempi käyttää toista ja joskus toista.
Lähes samaan kategoriaan kuuluvat hajuvedet. Mistä miulle on nyt yhtäkkiä noita ilmestynyt vaikka miunhan pitäs vaan haista xD Tuo vasemman laidan haalistunut pinkki, Avril Lavigne Black Star, on yli kolme vuotta vanha ja väri taisi vähän lähteä. En nimittäin kai sitä tullut järjettömästi käyttäneeksi silloin, nyt menisi. Oikeassa laidassa on Tommy Hilfigerin Peach Blossom, mistä mainitsinkin aiemmin blogissani. Pidän siitä paljon, sillä se on oikeastaan juuri sellainen kuin etsin: Hedelmäinen, kirpea eikä imelä. Keskellä on poikaystävältäni saama Lancômen La Vie Est Belle. Minusta siina on juuri tyypillinen Lancôme elementti, kunhan vaín tietäisin mikä se on. Äitini mukaan kyseinen on ''mummotuoksu''. Itselleni siitä tulee mieleen normaali makeahko (lancômen) tuoksu, joka tosin on myös äitini käyttämä merkki. Tämä tuoksu tosin aiheuttaa minulle mielikuvan, että tätä käyttäisi hienoissa tilaisuuksissa, kuten vaikka mennessä teatteriin tai jotain (ei siis huppari päällä kuten minä menin).

Hajuvetein.

 Seuraavana syvemmälle turhiin tarvikkeisiin.
Öm... Joo, en ole käyttänyt vahaa näihin lyhyen mallin hiuksiini piitkään aikaan. En edes muista tarkalleen milloin viimeeksi. Jokatapauksessa, suosin Four Reason'in vahaa. Se on tosi hyvää, ja kampaamotuotteena hajusteeton. Oikeasti saa hiuksiin nostoa ja muotoa, ei mikään minimanimössö. Käsivoiteena käytän (silloin kun käytän) The Bondyshopin Almond hand and nail creamia. Se on tosi kosteuttavaa ja ei ole liian jäykkää. Kynsinauhani menevät usein huonoon kuntoon (don't know why) ja tämä on kätevä apu! Koko vartaloani en voitele koskaan, koska ei aikaa ja se on aika puuduttavaa. Olisi minulla lotionit ja body butterit (huoh niitäkin paljon xD noooh) mutta ei jaksa. Muuutta! Tuo Vichyn voide, suht paksua koostumukseltaan, on toosi hyvä niinkuin yksittäisten kohtien rasvaamiseen.
En mitenkään suosi Niveaa, mutta miulla on siis käytössä Nivean kasvovesi, pure and natural. Miulla oli aikaisemminkin Niveaa, ja sitä ennen, ja sitä ennen... joten se on jäänyt. Ja meikinpuhdistusaineena Nivean Double Effect jnejne on loistava, koska se on erittäin vedenkestävälle ja paras mitä olen kokeillut. Ei tee ihosta juurikaan öljyisen tuntuista ja on aika hellävarainen. Aina välillä tuntuu kun on silmät rajauskynällä rajannut että ei kyllä kaikki lähde millään pois, mutta se on varmaan vain miun ''huimien taitojeni'' syytä.
Ja juu, syön nyt aina välillä kun muistan D-vitamiinia ja sekin on aina meikkipussissa mukana. Nyt myös Evonia-kapselit kulkevat Sana-solin rinnalla.

 Sitten siihen meikki-meikkipussiin...
Mie olen nyt köyhänä opiskelijana jonkun verran alkanut kokeilemaan Rimmeliä, koska se on halpa. Tänään ostin siis vedenkestävän eyelinerin ja kulmakynän, vedenkestävä ripsiväri olikin jo ennestään, mutta nämä on sellaiset ''perusmeikit'' vaikka rajausta harvemmin ehdin tai jaksan tehdä.
Itse rajauskynissä olen tarkka. Sellaiset näppärät kiertomekanismin omaavat muoviset rajauskynät ovat parhaita minun käytössäni. Kuvassa keskimäisenä oleva L'oréalin musta kynä on kätevä. Tuollaisten kierrettävien kanssa olen erityistarkka, enkä ole löytänyt potentiaalisia ehdokkaita vielä muualta kuin L'oréalilta. Takana oleva ruskea Lumene sattui kai olemaan hyvä ruskea, ei niin harmaanruskea ja hinta taisi olla kohtuullinen. Etummainen L'oréalin Khôl -kynä oli värinsä vuoksi ainoa vaihtoehto. Tuollaista metsänvihreää en löytänyt, ainakaan siihen aikaan, mistään muualta.

 Tässä osiossa huulet.
Vitalis on yksi huulirasvoistani, ja hyvä etenkin pakkasilmoilla. Kätevä ja kiva ja vitalis. Kuvassa pötköttävä huulikiilto ok tosi kiva, silloin kun huulikiiltoa kehtaa käyttää. Huulikiiltoja on kyllä kiva käyttää, kun on sen käyttöön sopivat vaatteet. Sitten, ah, huulipunani ♥ Sekin L'oréalin, mutta ainut punainen, jonka koin sopivan itselleni silloin. Lähemmäs oranssia, kuin violettia. Edessä oleva huultenrajauskynä, jonka alkuperää en muista, sattuu sopimaan huulipunani kanssa yhteen joten olen happy. Tuo huulipuna on siitä hyvä että se on hieman kosteuttava.
Vielä hännänhuippuina ehkä yhdet tärkeimmistä: pinsetit ja ripsien taivuttimet. Pinsetit etenkin ovat kultaakin kalliimmat ja niitä on tullut hävitettyä ja ostettua uusia. Kuvassa olevat ovat parhaani. JA Ripsien taivuttimia olen vasta alkanut kokeilla viimekuukausien aikana.

 Loppuun vielä tänään räpsimiäni kuvia itsestäni.

Olin järkevä ja otin kuvia sen jälkeen kun olin kokeillut eyelineriä toiseen silmään xD

Moro

Oravajoiku.

Taas jotain random ja pelkkää tekstiä.

Nyt.

Minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka puhuvat kesäkunnosta ja siihen pyrkimisestä ja asdfhjkakhfsja!!! Mie en vaan kestä. Semmoset ihmiset jotka näyttää suoraan ku jostain f*cking Victoria's Secretsin catwalkilta tulleilta tai muuten vaan niiko ihmisille josta en muuttais mitään niin tähtää jonkunmoiseen niin kutsuttuun ''kesäkuntoon''.

Please, explain to me, why? Mie en jostain syystä ole edelleenkään ymmärtänyt miksi, mitkä tavoitteet, mitä. Sen verran mie tiedän että miulle siitä koituu normaalia suurempia itsetuntokuoppia. Yritä niistä sitten kiivetä ylös kun kuopan reunat sortuu kun niihin tarttuu.

Mie olen ollut niinkuin pidemmän päälle katsottuna tyytyväinen ulkonäkööni sen verran, etten ole kokenut tarvetta tehdä ulkonäölleni mitään. Siinä vaiheessa kun itseään laihemmat ja muutenkin kaikessa mielessä täydellisemmät rupeaa toteuttamaan kesäkuntoa niin vähemmästäkin rupeaa miettimään että enhän minäkään kyllä sitten kelpaa. Eihän toisten kuntopiireillä ole (yleensä) mitään tekemistä sen ulkopuolisten ihmisten kanssa, mutta vaikka minulle ihan silmästä silmään sanottaisiin että joo tämä ei mitenkään vaikuta sinuun, niin kyllä mie ainakin alan aina ajattelemaan itseäni ja vertaamaan itseäni niihin muihin.

Nojaa, ois parasta jos kaikki muut olis langanlaihoja ja mie tällanen ja olisin ainut jolla olis lupa valittaa ja sais olla katkera maailmalle ja vihanen itelleen koska on vaa nii laiska mässäilijä ettei yksinkertasesti kiinnosta tehä itelleen mitään. Ei voi kyllä muuten väittää etteikö semmonen joka ei viitsi nähdä vaivaa esim. kesäkuntoon, saisi ankstata ulkonäöstään. Eikö siinä ole tarpeeksi syytä olla masentunut ulkonäöstään kun on jo vihainen itselleen siitä ettei jaksa tehdä mitään.

Itseasiassa median luomat ''paineet'' ulkonäöstä eivät ole koskaan saavuttaneet minua. Never. Tarkoitan siis vartaloa. Olen toki haaveillut kapeista Emma Watsonin kasvoista, mutta julkimoiden timmit tai/ja seksikkäät vartalot eivät ole juurikaan vaikuttaneet siihen mitä haluaisin olla. Enemmänkin se, miten oma lähipiiri asioihin suhtautuu, vaikuttaa.

Sitten kevyempään xd...

Viikonloppuna piti tehdä koulujuttuja, tänään pitää vielä tehdä koulujuttuja. Tämä jakso on ihan kiva. Saksa ei. Koska kun ei oikeasti vain pysty, niin ei se ole enää hauskaa. Siitäki vihaan itseäni että koulu. En jaksa nähdä vaivaa. Minulla saattaa olla jopa normilukiota helpompaa, mutta pystyn silti valittamaan. En ehkä actually valitakaan siitä työmäärästä, vaan siitä että miulla ei ole mitään aikaa jolloin teen niitä läksyjä. Kouluhommat jää usein yhteentoista ja siksi myös usein puolivalmiiksi.

Ulkopuolisuus on kakkaa. No okei, jos mie nyt lähden sinne vaihtoon niin olen varmasti täysin ulkopuolinen kaikkialla, mutta... Julkiset insidejuttujen jutustelut, jotka on hämärissä koska ne on insidejuttuja, on rasittavia. Ihan ei-insidejutut on rasittavia kun kukaan ei suostu kertomaan mistä on kyse ja kaikilla muilla on hauskaa ja itse saa katsoa vieressä että kiva olla in a cupboard under some stairs. Niin! Sitten on myös ne tapaukset kun on itse ''mukana'' keskustelussa, mutta ei saa mihinkään väliin sanottua mitään ja sitten onkin vähän ajan päästä väsynyt edes yrittämään ja on vaan suosiolla hiljaa. Terveisin Sanni, omakohtaista kokemusta etenkin tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Mie en kehannu Heidillekkää sanoo puhelimessa yhtä juttua. Ääneen ei kai voi sanoa mitään.

JUST LOOK AT THOSE EYES F*CKING PERFECTION THIS GIF OMFG

I'm back

You're free to judge me or just beat the hell out of me.

Tiedetään, en ole taas kirjottanut iäisyyksiin.

Oon ollu vähän tälleen ''mhhmm'' ja painanu pään tyynyyn nyt pari viikkoa ehkä.

Aina kun ajattelen koulua niin se vaan pahenee. Kouluhommat saa miut välillä epätoivosiksi.

Koulu, why you have to be like that.

Mie oon nyt taas viettämässä viikonloppua Tampereella. 

Olin täällä helmikuun ensimmäisen ja kolmannen viikonlopun ja nyt taas. Toisaalta, Ruokolahdella käymisestä joka viikonloppu oli tullut rutiini ja koulussa käynti oli vain omissa ajatuksissa harhailua siinä välissä. Rutiinien hajottaminen voi olla ihan hyvä juttu, sillä ei ne kouluhommat sen paremmin Ruokolahdella etene. 

Mainitsin toukokuussa 2012 julkaisemassa blogipostauksessani että halusin jatkaa saksaa ja kuinka ääni oli muuttunut kellossa saksan suhteen. Tässäpä nyt teille:

Taidan jättää saksan.

Se vie kaiken energiani muulta koulutyöltä (okei, äikkä on pahin mut se on pakollinen).

Tämän kakkoskurssin yritän käydä kunnialla läpi, mutta kolmonen saa jäädä.

ASDFGHJKL. Mie olen menossa TYKin, eli kouluni, bileisiin tänään.

En osaa/uskalla/tykkää käyttää busseja. Nyt pitäisi. Pelottaa.

Ja muutenkingdahajh.

Muttajaah, ehkä elämä voi olla ihan kivaakin.