Lonelyness.

Olen niin itsekäs että toivon ja odotan, että joku ottaisi minuun yhteyttä illoin. Odottelen sivusilmällä, joskus ja usein myös koneella istuen, että joku tulisi facebookkiin ja ottaisi kontaktia. Kulutan hyvää aikaa, jota voisin käyttää muuhunkin, siihen, että istun koneella odottaen jotain mitä ei 6/7 kerroista tule.

Ei se mitenkään voi yksinkertaisesti johtua ajanpuutteesta tai sitten peolpe have to sort out their priorities. En mie tiedä mistä se johtuu, vai olenko mie vaan itsekäs. Tarvitsenko mie enemmän heitä kuin hyö minua, kun mie satun vaan olemaan enemmän aikaa ilman oikeasti läheisiä ihmisiä. Mie toivon/arvaan että se johtuu tästä. Mie en nimittäin vaan pysty ymmärtämään miten ihmisillä ei muka olisi aikaa. Mie olen koulussa, suurinpiirtein saman ajan kuin muutkin, n 7-7½ h/päivä. Minulla ei ole täällä koskaan kukaan muu valmistamassa ruokaa, mikä tarkoittaa sitä, että aikaani kuluu joko ruuan valmistukseen tai sen hakemiseen. Myös joinakin päivinä tiskaus ja siivoaminen ovat erittäin aikaa vieviä pakollisia harrastuksia. Läksyissä olen joustava, ehkä sitten muita joustavampi. Pakolliset ja tarkistettavat esseet ja kirjoitelmat teen ja käytän niihin aikaa (kunhan fiilikseni ei ole tällainen kuin nyt). Ihan jokapäiväisiin läksyihin en aina jaksa laitaa tunteja, joten teen ne mitkä koen tärkeiksi. Ei ole aivan hirveästi opiskelumenestys kärsinyt, ei ole ei. Silti miulla olisi koko päivä aikaa koulun jälkeen olla yhteyksissä jollain tavalla. Muut tehtävät saa jäädä siksi aikaa. Ehkä miun ei ole tarpeellista tuntea itteäni näin hylätyksi silloin kun muutamaan iltaan en saa jutella kuin oman isän kanssa, mutta mie en oo vieläkään tottunut tähän. Peruskouluaikana oli läheisiä ystäviä ympärillä ilmielävinä 5krt viikossa ja viikonloppuisinkin oltiin jollain tasolla yhteyksissä, perhe oli siinä kokoajan. Mie vaan taidan tarvita jotain viestiä että joku välittää, taisiis kun se ei välity jos ei edes kuule toisen olemassaolosta. Okei, kaikki muut on ihan yhtä oikeutettuja ajattelemaan että miksen mie ota yhteyttä. Mie vaa satun olee niin itsekäs ja syvällä omassa itsesäälissäni etten pysty ottamaan yhteyttä. Ajattelen vaan että kaikki on niin kiireisiä että tuskin ne kerkeää miun typeriin viesteihin vastaamaan kun ne ei kerkeä laittamaankaan niitä.

Ääh, jääköön keskeneräiseks. Tänään pitäs nimittäin kirjoittaa saksan ja enkun kirjoitelmat ja tehdä äidinkielen kirjallisuuspuheenvuoro, kaikki huomiseksi. Tietysti mukaan myös läksyt jotka obviously taitavat jäädä... Vaikea ryhtyä mihinkään ko heti kun alkaa ajattelemaan esimerkiksi tätä niin rupeaa itkettämään ja ei huvittaisi mikään.

Mo. Taas.