maanantai 17. joulukuuta 2012

En ganska vanlig dag

Elämä on ihanaa koska matikankoe on ohi. Ja ehkä kiitettävin arvosanoin. Kokeessa oli jotain binomijuttuja ja toisen-, sekä kolmannen asteen yhtälöitä. Tarpeeksi kauan kun laskinta tutkii ja sillä vekslaa niin vastaukset todistettiin oikeiksi. Laskin on paras keksintö. Ja onhan sitä hyvä alkaa opettelemaan käyttämään koetta tehdessä. Ratkaisu, tekijä ja laajennustoiminnot ovat kultaa ;)

Ja näyttämötyön äänien teko saa hetkeksi jäädä kun näytelmän toinenkin esitys peruttiin yhden päänäyttelijän sairastumisen vuoksi. Pelasti viikonloppuni. Toisaalta, jos se olisi nopeammin ohi niin ei tarvitsisi panikoida milloin se on. Ei toivottavasti ennen joulua :>

Ruotsin koe, tänäaamuna. Olin aamulla ja eilen illalla lievästi (siis tosi vähän) hädissäni, sillä tuntui että sanoja oli liikaa enkä millään ehdi lukea niitä, saatikka oppia. Tämä ns. hätä johtui siitä että joutuisin hieman kiperään tilanteeseen, jos numero ei ole 9-10 tasoa, sillä olen vaihtanut itseni A-ruotsiin (eli pitkään). No, koe oli sikahelppo, taino en osannut kaikkea, sillä teemasanastot, mutta kokeen teki puolessa tunnissa ja sitten tarkistin minkä jaksoin. Matikka ja ruotsi ovat kai menneet ihan hyvin. Olen tyytyväinen jos eivät ole alle 9. Espanja nyt meni miten meni ja historia menee miten menee... Men jag mår bra! :3

Mitämitämitä!?!? Kaikki lahjat, jotka miun oli käytännössä ''pakko'' ostaa ja ei niin pakko, on nyt hankittu! Henkilööitä joille lahjat hankin taisi tulla 7. Kohta on kaikki valmista. Jee :> Mutta pian kaikki on pakattu. Mitä mie silloin teen. Tämä on vain niin kivaa! Ainankin paketit on miun mielestä kauniita, jossei sisältö miellytä. No, olen minä ihan tyytyväinen. Suhtkoht.


Tämän illan tuotokset. Ei saa kurkkia lahjansaajia >:)
Whaaa! :''< I feel so bad for Artie (Glee, s4e10). Oh my.. This is awful episode. OHMYGOOOSH! BURT NOOOO! Uiw :3 Kurt/Blaine duet. This is what I've been waiting for since they broke up! WHOAAAH! Something I didn't except! Sam and Brittany got married! What's happenin'? Marley's mother - awws :'3 - brought tears in my eyes. Oh my goosh. I hope that Sue isn't gonna take those presents back. Marley and her mom lookd so happy and I got so happy that the tears came back. BURT LET KURT AND BLAINE SIT NEXT TO EACH OTHER PLZ! Blaine still has that light in his eyes when he looks at Kurt. Precious :> Oh, their marriage wasn't actually real.

Okei. En erityisemmin, okei en yhtään, välitä Michael Bublén ulkonäöstä. Mutta se ääni. Mikä mahtavuus! Soundi on mahtava. Voisin kuunnella yöt ja päivät. Joululevyä ainakin. Bublén ääni = eargasm. Siriusly. Just perfect tämä musiikkigenre ♥



Viikonlopun musikaalihatkat menivät mielestäni hyvin. En malta odottaa esitystä! Mie olen vaan taas niin innostunut niistä moniäänisistä lauluista ja siitä että pääsin sittenkin näyttelemään. Vaikka enhän minä osaa näytellä, mutta kaipa se ihan tarpeeksi tunteella menee.

Justinilta tulee akustinen levy tammikuussa :> Niin ja ostin tänään Under the Mistletoen

Pakko, vaikkei vielä vähää aikaa miu tarttekaa laulaa :D

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

12.12.12

Once in a while I feel happy. I'm feelin' happy now.

Olen erittäin, erittäin iloinen koska suurimmat joululahjapulmani on ratkaistu. Taino.. Olen edelleenkin sitä mieltä etteivät lahjansaajat välttämättä ole yhtä innoissaan lahjoistaan kuin minä, mutta ehkeivät he siihen kuole (paitsi jos ovat sellaisia jotka saavat raivo-/pettymyskohtauksia saadessaan huonoja lahjoja). Äidin, Heidin ja Tiian lahjat ovat kirjeineen jo valmiit ja paketeissaan, mutta Oskarin, iskän, Jennyn ja Hinnan lahjat ovat vielä puolimatkassa. Okei, hinnatiiaheidi-lahjat ovat oikeastaan päähänpistoja, koska en aluksi siis olettanut antavani lahjoja mitenkään erityisemmin. Sainpa huomata että njahas, täähän on kivaa kunhan se lähtee rullaamaan. Ei ne lahjat välttämättä mitään kullan arvoisia ole mutta hei, lahjoja silti.
Toinen asia joka sai minut iloiseksi on se, että vaihdoin äidinkielen kakkoskurssin viimeiseen jaksoon ja kevensin siinä samalla viidettä jaksoa hieman. Viides jakso olisi ollut tuskainen A1-englannilla, B2-saksalla, A1-ruotsilla, pitkällä matikalla ja äidinkielellä. Äidinkielen siirto oli hyvä juttu. Gut gut super gut allez super gut.

Tämä laitteistotekniikkaprojekti stressaa ihan sikana. Ja se pettymys sen ohjaajan kasvoilla ja äänessä. Aah, ihme etten itkenyt. En ollut saanut hirveästi aikaiseksi äänissä, mutta enhän mie osaa. Olisi kuulemma pitänyt kysyä aikaisemmin. No en minä tiennyt! Inhottaa suunnattomasti. Paljon. Tosi paljon. Niin paljon että haluaisin olla näkemättä ketään näytelmäprojektista. :'<

Huomenna espanjan koe, perjantaina matematiikka. Lukuinto pohjamudissaan. Fiilis on vielä ainankin hyvä.

Mite mie oon aina sellasella asenteella kun joku laittaa miulle viestiä, että onkohan se nyt laittanut väärälle henkilölle. Jos henkilö ei siis ole kovin läheinen. Tätä tapahtuu aina. Se on inhottavaa. Mutta pakko vaan aina yrittää ajatella että minulle se on tarkoitettu, koska se voi olla tärkeää.

Ja niihei! Älkää pettykö miu lahjoihi. Olkaa positiivisella mielellä että ainanki hankin jotakin.

minä tänään.

tiistai 11. joulukuuta 2012

ok.

Joulun odotus on tänävuonna ihan outoa. Joulukalenterinani toimii koeviikko ja muut toimet ja tapahtumat. Ja viikonloppujen odotus. Huoh.

Istun tässä koulun käytävän penkillä kuunnellen hyvää musiikkia. Jos miulla olisi ollut muistitikku mukana, olisin nyt varmaankin jollain tietokoneella etsimässä ambientteja tuohon näytelmään. Mutta hahaha enpäs älynnyt. Väsyttää ihan sikana. Vaikka tämän koulupäivän pitäisi loppua kahden oppitunnin päästä (15.35) niin päivä tuntuu edelleen todella pitkälle. En mie enää tiedä mistä mie kirjoittaiiin blogiin. Taino, kun eilisen ongelmat ovat myös tämän päivän, sekä huomisen ongelmia. Eikä mitään erikoisen hyviä juttuja näissä päivissä ole. Yksi on: en myöhästynyt tänään koulusta. Jee.

En millään malttaisi odottaa joululomaa. Siriusly. Odotan lomaa tosipaljon, mutta en myöskään malttaisi odottaa ensi jaksoa. Ehkä haluankin vain eroon tästä jaksosta. Seuraavassa jaksossa pääsen lukemaan jälleen englantia ja fysiikkaa ja 'uutena' uskontoa.  Noiden kolmen lisäksi ohjelmassa on pitkän matikan kolmoskurssi (geometria, eikai siellä tartte muuta ko numeroita :'o ) jota en erityisemmin odota, mutta toisaalta tämä kakkoskurssikin on kiva, kun viimeisellä tunnilla aloin tajuamaan korkeamman asteen yhtälön kanssa käytettävän jakokulmajutun.

Hmm. Olen aivan normaali tyttö. Eikö jokaisen tytön unelmana olekin omistaa yli 600€ edestä (n. 36 kpl) solmukkeita (solmuke, rusetti)? En siis tosiaankaan vielä omista kuin yhden, mutta tykkäisin kyllä :3 Someday.

Okei. Miun seuraava musiikkisijoitus tulee olemaan huuliharppu. Mie haluaisin huuliharpun. Se olisi kiva, ehkäpä jo joululomalla sen ostan. Seuraavina ja kalliimpina listallani ovat (tenori)saksofoni, banjo, klarinetti, poikkihuilu, trumpetti, harmonikka, sello ja tottakai piano. Kalliiksi tulee. Saksofoni tai klarinetti (miksei oboe ja muukin sellainen) olisi ihan sikakiva. Voisin sitten alkaa itsekseni opettelemaan.

okei. loppu. koska yö.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Etsii...

...etsii, etsii ja löytää.

Ei toimi. Etsin mutten löydä. Jos ja kun mieleeni tuleekin ideoita, alan epäröimään. No, kohta ei ole aikaa epäröidä. Ideoissa on ongelmana sekin, että kyllä ne miulle kelpais, mutten sitten tiiä mitä joku toinen niistä ajattelee. Sehän siinä on. En mie tiedä jos/kun joku pitääkin sellaisista lahjoista joita minä pidän persoonattomina, tavanomaisina ja tylsinä. On ko väärin antaa lahjaksi sellaista josta itse pitää. Mistäs mie tietäsin pitääkö joku jostai vai ei. En ole saanut minkäänlaista viitettä keneltäkään mihinkään suuntaan. Tässä siis olen, edelleen avuttomana, toisen vaiko jo kolmannen kaupunkikierrospäivän jälkeen. Minulla on tässä vaiheessa 2 ideaa, jotka voisin toteuttaa ja toteutankin jos en oikeasti keksi mitään mistä olen varma, että siitä on muutakin iloa kuin poisheittämisen ilo :D Mutta toisaalta, on tässä plussapuoliakin. Olen hankkinut kohtra kokonaiset 4 lahjaa (kaksi tärkeintä vielä uupuu) ja lahjojen paketoiminen on vasta ihanaa ♥ Saa käyttää luovuutta ja tehdä paketeista yksinkertaisen kauniita. Aikaisempina jouluina, jos olen jotain lahjoja antanut, on paperina ollut mielestäni erittäin tyylitön joulupaperi. Sellainen, jossa on jotain ihme kuvia, välikäs ja sekava. Toki kaikki niitä käyttävät, mutten halua itse niitä käyttää, ei niissä sinäänsä vikaa. Mutta en siis itse halua niihin mitään paketoida (paitsi tilauksesta, khehe ;> ). Paketoiminen on oikeasti parasta. Tuossa kuvassa on yksi ''taidonnäytteeni'', josta itse pidän, koska ruskea paperi ja silkkinauha ♥. Ja tuollainen stereotypinen laatikkomuoto :3. Paketoiminen on rentouttavaa ja kivaa ja luovaa ja siinä saa käyttää mielikuvitustaan. Uiiww! Haluaisin olla kunnon joulupukki ja jaella lahjoja :>

''On lahjat juhlahumu, täysi touhu ja työ..'' Äitin paketti :3

Olen erittäin turhautunut koska en osaa matikkaa. Koska en ollut perjantaina matikantunnilla, olen ihan ulalla noista korkeamman asteen epäyhtälön ihme taulukoista. I don't remember and I don't get it. Koe perjantaina, woohoo.

Ostin kirpputorilta tänään Bo Karpers Orkester:in levyn, sekä Teletappi cd:n. Tarttui sieltä mukaan myös mm. What's eating Gilbert Grape -leffa, ihan huippu muistelen  :>

Moimoi, hyvää yötä!
Ps. Järjestetääkö pileet?

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

On se ihmeellistä.

No nyt.

Nyt on oikeasti sellaista ahdistusta ja stressiä ilmassa että. Ensinnäkin tv.n joululahjamainokset muistuttavat minua siitä etten ole vieläkään, enkä tulekaan keksimään lahjoja ihmisille. Jos yritän jotain miettiä ajatukseni lyövät tyhjää. Ampukaa miut (oisko lelupyssy hyvä lahja? Mie ainaki haluisin). Toisekseen koeviikko. Alkaa tässä ensiviikolla ja minulta puuttuu opiskeluinto kokonaan. Kokonaan. Ei mitään intoa lukea. Mutta ilman lukemista en saa historiasta välttämättä edes hyväksyttyä arvosanaa. Laitteistotekniikan lopputyö, eli näyttämötyö-6 kurssin tekniikan hoito on kolmas ongelmani. Minulla ei riitä rahkeet lisätaustaäänien kehittelyyn. Asian ajatteleminenkin saa aikaan tunteen joka estää minua ajattelemasta, että koulu on kivaa. Ilman noita taustalisä-ääniä taas laitteistotekniikan arvosanani huononee. Epäilen että huomattavasti. Siltikään en usko että kaikki nämä huolenaiheeni eivät ole riittävä syy lisä-äänten eli ambienttien poisjättöön. Itsepä olen paskani aiheuttanut. Neljäntenä huolenaiheenani on joulumusikaali. Lauantaina 8.12. noin klo 14 ohjaajamme soitti minulle ja kysyi että kiinnostaisiko minua puherooli. Olin jo miettiny että jos minua kysytään, pitäisikö minun ottaa rooli vastaan. Toki minä halusin. Paljonkin. Mutta epäröin koska koulu. No otin sen roolin (+ dueton) vastaan sillä halusin sitä kuitenkin enkä halunnut aiheuttaa Lauralle (the Ohjaaja) päänvaivaa. Nyt on muutama päivä aikaa sisäistää vuorosanat, se tunne siihen näyttelemiseen, tanssit ja laulut. Sitten viides "ongelma". Okei, tämä ei suoranaisesti ole ongelma, muttei aina mitään yhdeksättä pilveäkään*. Tottakai mie ymmärsin mitä kaukosuhde tulee olemaan kun välissä on 4h junamatka. Ja ehkä mie en aluksi osannut odottaa että voisin näin kovasti, no hmm, kiintyä johonkin. Ei siis sinäänsä kaukosuhteessa mitään, varsinkaan kun toinen on niin ihana, mutta viikonloput osaa olla usein tosi raastavia. Taisiis.. Tiedätkö miltä tuntuu kun näet jotakuta, josta todella välität vain viikonloppuisin ehkä jopa kahtena iltana. No, eihön tuossa. Toiset eivät näe niinkään usein. No mutta siinä se onkin. Tiedätkös millaista se on kun näet vain? Tuntuu sille, kuin näkisi vain ihan vilaukselta. Tarvitsisin myös kahdenkeskistä aikaa. Läheisyyttä c'mon. En voi sanoa muuta kuin että tämä on lievästi sanottuna turhauttavaa. Luuletko että jos itse olisit samassa tilanteessa, niin olisit tyytyväinen vain näkemiseen. No tottakai olen onnellinen että saan edes nähdä häntä, mutta.. En osaa sanoa, mutta voi olla että jos joku ystävistäni olisi valittanut tällä lailla nyt ja minä olisin forever alone, niin voisi hyvinkin olla että heittäisin jotain että "no joo mut siulla sentäön on edes joku". Mutta en mie sitä ois ymmärtäny. No jokatapauksessa, tässä ovat tämänhetkiset päänvaivani. Osa vaikuttaa tässä lievemmille, osa pahemmille ongelmille kuin ne ovat mutta juolulahjat ja koeviikko, sekä toistaiseksi laitteistotekniikka ovat ongelmiatani pahimmat. Hermo... eiko... joululomaa odotellessa... Ensiviikonloppukin on osittain ainakin surkea, sillä pääsen Ruokolahdelle vasta lauantaina ja olen ns. vapaa (jea, olen vapaa kukaan ei tule sanomaan, jea olen vapaa ei kukaan voi väistää kohtaloaan. Mutta valinta on minun voin kääntää uuden sivun se on valittuna olemista löydettynä löytämistä.) vasta kuudelta, jolloin musikaaliharkat loppuvat. Perjantaina laitteistotekniikka pitää minut töissä iltakuuteen, jolloin ei enää kannata turhaan yksin lähteä Ruokolahdelle kun kerran vanhemmat ovat Tampereella. Nojaa, kuten olen usein aiemminkin sanonut; itsepä olen paskani aiheuttanut.

*cloud nine = seitsemäs taivas

Ps. Terveisiä junasta, jossa tämä on kirjoitettu.
Pps. Minkä mie sille mahdan etten voi olla kuuntelematta Terapiaa. Asdfghjkl. Mie oon kaivannu tätä tunnetta, että vaan on niin loiatavaa musiikkia ettei vois millään lopettaa kuuntelemista ja lisää pitäs saada.
Ppps. Basso <3

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

... never let go

''Lupaa jatkavasi elämää, mutta lupaa myös ettet koskaan päästä irti.''

''Do what you want and fuck the rest.''

Joululahjat. Tämä on ensimmäinen jouluni jolloin joululahjat saavat minut stressaantuneeksi. Olen näin ''vanhemmiten'' osannut arvostaa kaikkia saamiani lahjoja, mutta en osaa antaa muille kyllä yhtään mitään.. Mietin että pitäisikö tehdä ''äitit'' eli antaa lahjaksi jotain mistä hyötyisi itse. Viime joulnakin hän antoi minulle leffan, jonka halusi itse nähdä ;D Ei siinä mitään. En osaa itse edes etsiä lahjoja muista kaupoista kuin niistä missä käyn.
Oiw.. Tulin hyvälle tuulelle lahja-asian suhteen, sillä paketoiminen on kivaa ja sain sentään paketoitua 2 lahjaa lähes valmiiksi ja kivoiksi. Heidi ja Tiia, teitä odottavat jotkut pienet ja kammottavat :D
Every present has its own message from the person who gave the present. :3
One of the presents. :> It isn't a beauty queen but it's not meant to be.

Itselleni sain tänään jotain mahtavaa ♥ oppikirjoja! :3 I'm happyy!!!
Kävin koulun jälkeen Jameralla ja ostin halvimpia käytettyjä, eli vihreän tarran kirjoja. Käytetyt on ihan yhtä hyviä. Jotkut tehtäväkirjat vaatii hieman kumitusta, mutta muuten :>
Mukaani tarttui: Panorama Deutch übungen 2 (b2-saksa, 2), Matematiikan taito 3 ja 4 (matikka pitkä, 3 ja 4), Uskonnon matkakirja - totuutta etsimässä (uskonto, 1) ja Varför inte 2 (a1-ruotsi, 2).


Jooniin, kuten tuosta saattoi käydä ilmi jos oli tarkkasilmäinen, sekä omasi päättelykykyä, että vaihdoin b1-ruotsini a1-ruotsiin. Kun kerran ruotsi kiinnostaa, voisi sitä kokeilla jos pärjäisi tässä hieman haastavammassa a-ruotsissa. :> Jag hoppas att det ska bli kul! Nyt pitää vaan tsempata täsä b-ruattisa jotta en petä odotuksia (eli saa alle 9, mielellään).

Kauppoja kierrellessäni löysin yllätysyllätys itsellenikin jotain. Halpiskuulokkeet ja Philosopher's stone. Kuulokkeet vain 7€, joten epäilisin että ne ovat laadultaan samat. Kyllä ne miulle ovat ihan hintansa väärtit. JA viimeinkin se löytyi! Viisasten kivi enkuksi! Tätä on jo odotettukin.

Jooh. Sellaista tänään. Loppuilta tv-sarjojen pällistelyä. Ehkä elokuvaa :o Vaikka ilman seuraa elokuvat ei oo niin kivoja.

Okei, luistan nyt pois. Okei.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Just, turhaa tavaraa vaan.

Mie en enää muista mistä miun piti tällä kertaa kirjoittaa.

Nojoo, miun piti laittaa tällanen. Miun ihana seinäni täällä Tampereella :3 Lisäsin tuohon seinälle juuri kolme kuvaa ja samalla järjestelin mukavaksi. Miten ihania ihmisiä miulla onkaan ollut ympärillä. Taino, on edelleenkin, mutta niitä ei näe niin usein...



Ostin muutama viikko sitten itselleni vuoden 2013 kalenteri/päiväkirjan. Se taitaa olla yksi harvoista syistä miksi odotan vuoden vaihtumista.








Sain iskältä PNY:n 8gb muistitikun. Noh, nyt miula on niitä kaksi >:) Saanpahan laittaa yhteen musiikit.









Okei. Mie en osaa kirjoittaa mitään. Kappas, kello on jo 3. joulukuuta. Ahaa, kuolen huomenna, siis tänään. Adiós amigos.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joululahjat on vaan kasa ongelmia.

Nyt mie ymmärrän mistä ihmiset puhuu, kun ne kertoo joululahjaongelmista. Olen surkein ostamaan lahjoja. Se toditetaan tänä jouluna. Ensinnäkin koko ajatus lahjojen hankkimisesta (ei ostamisesta) ahdistaa, koska paineita. Rakas ystäväni ruokolahdelta sanoi kirjeessään antavansa minulle lahjansa joululomalla. Paniikki: en osaa ostaa mitään, koska ensimmäinen ideani meni harakoille koska olen pieni ujo mangusti. No hänelle on toisaalta helpoin jotain hankkia, koska tunnen hänet niin hyvin että tiedän miten saan annettua hänelle jotain odotettua mutta yllättävää ja josta näyn minä. Kaikki muut lahjanhankinnat tulevat luultavasti tappamaan minut. Vähintäänkin ne ajavat minut hermoloman partaalle. Ongelmani on osittain siinä, kun en osaa hankkia mitään josta joku voisi pitää, turvaudun sarkasmiin ja huumoriin. Mielessäni siis. En todellakaan uskalla laittaa lahjoja vastaanottajien huumoritajun varaan, sillä tässä tapauksessa lahjoillani voisi heittää vesilintua jo hankintavaiheessa. En tosiaankaan tiedä miten selviän tulevista viikoista, sillä tämän panikoinnin päälle koeviikko ja laitteistotekniikka. Kiitos varmasta kuolemasta. Yksi syy lisää märehtiä. Joo.

:3 Mie saan joululahjaksi Moriarty ja Sherlock -paidat. Sovittiin iskän kanssa että jos mie haluan niin saan ne tilata joululahjaksi ja olin tätä jo miettinyt ja halusinhan minä. Joten nyt ne on matkalla pukin konttiin.


Mie pelkään lahjojen hankkimisessa sitä kun tiedän että ne tulevat olemaan pettymyksiä. Mie en halua nähdä ihmisiä avaamassa miun pakettejani, koska vaikka kuinka hienosti ne laittaisin niin sisältöö... Asd. Jään itkemään.


Miulle on helppo hankkia lahjoja. Kaikki kelpaa, koska olkoon se mitä vaan niin mie tiedän kuitenkin sitä katsoessani aina keneltä se on (olettaen etten joudu syömään sitä). Mut tossa olis vinkki xD
Hyvä biisi (ja versio) btw ;3

Kukaan ei huomaa twitteriäni, luojan kiitos!

Eilisiltaisten tweettien takana olleet tunteet ovat palanneet. Aamulla jo naureskelin tweeteilleni, mutta nyt en taas tiedä mitä teen junamatkalla. Pieninkin opiskeluinnostukseni on hävinnyt. En voi kuunnella musiikkia, koska ilman sitäkin tuntuu että voisin alkaa itkeä. Se voisi helpottaakin, mutta kanssaihmiset eivät siitä välttämättä nauti, enkä halua ihmisten kysyvän että mikä minulla on. Sen vuoksi Ruokolahti vähän ennen kahtatoista lauantai-iltana olikin hyvä paikka siihen. Tänä iltana saan kai nauttia omasta itsesäälistäni ja rypeä omassa paskassani kai vasta joskus jälkeen yhdeksän Tampereen aikaa. Olen alkanut vihata Tamperetta. Ei siinä ole mitään vikaa muuten, mutta vihaan sitä ikuista yksinäisyyttä. Ei, viikonloppu vanhempien kanssa ei auta. Ystäviä ja Oskaria mie siellä kaipaan. Viikot tosin helpottuisi jos saisin Tampereelta kavereita jotka jopa kestäisivät/haluaisivat viettää aikaa kanssani. Tietysti ei viikonloppuisin. Viikonloppuja on liian vähän muutenkin. Eikä silloin edes ehdi viettää kenenkään kanssa aikaa. Ei, en laske nuorteniltoja hirveästi ajanvietoksi. Tottakai ne ovat, mutta tietyissä rajoissa. Max. n. 5 min/hlö. Sanoisin. Siltä se ainakin tuntuu. Taas on yksi viikonloppu ohi. Vihaan yksinoloa Tampereella. Vihaan yksinäistä itsenäisyyspäivää Tampereella. Joo, vietän yksin itsenäisyyspäiväni Tampereella. En viitsi tuhlata rahojani, jotta pääsisin vaikka tutkimaan Hämeenlinnaa. Nääh, vietän varmaan luuseripäivääni TV-sarjojen parissa mässäillen. Aha. Jaahas. Pitää kuulema lähteä. Ihanaa <3 ''Pääsen'' Tampereelle. Heihei

 t. (vittuuntunut pieni) kettu

ps. Twitter on hyvä paikka purkaa tunteita, eikä kukaan (lähes) huomaa.