Olen erittäin, erittäin iloinen koska suurimmat joululahjapulmani on ratkaistu. Taino.. Olen edelleenkin sitä mieltä etteivät lahjansaajat välttämättä ole yhtä innoissaan lahjoistaan kuin minä, mutta ehkeivät he siihen kuole (paitsi jos ovat sellaisia jotka saavat raivo-/pettymyskohtauksia saadessaan huonoja lahjoja). Äidin, Heidin ja Tiian lahjat ovat kirjeineen jo valmiit ja paketeissaan, mutta Oskarin, iskän, Jennyn ja Hinnan lahjat ovat vielä puolimatkassa. Okei, hinnatiiaheidi-lahjat ovat oikeastaan päähänpistoja, koska en aluksi siis olettanut antavani lahjoja mitenkään erityisemmin. Sainpa huomata että njahas, täähän on kivaa kunhan se lähtee rullaamaan. Ei ne lahjat välttämättä mitään kullan arvoisia ole mutta hei, lahjoja silti.
Toinen asia joka sai minut iloiseksi on se, että vaihdoin äidinkielen kakkoskurssin viimeiseen jaksoon ja kevensin siinä samalla viidettä jaksoa hieman. Viides jakso olisi ollut tuskainen A1-englannilla, B2-saksalla, A1-ruotsilla, pitkällä matikalla ja äidinkielellä. Äidinkielen siirto oli hyvä juttu. Gut gut super gut allez super gut.
Tämä laitteistotekniikkaprojekti stressaa ihan sikana. Ja se pettymys sen ohjaajan kasvoilla ja äänessä. Aah, ihme etten itkenyt. En ollut saanut hirveästi aikaiseksi äänissä, mutta enhän mie osaa. Olisi kuulemma pitänyt kysyä aikaisemmin. No en minä tiennyt! Inhottaa suunnattomasti. Paljon. Tosi paljon. Niin paljon että haluaisin olla näkemättä ketään näytelmäprojektista. :'<
Huomenna espanjan koe, perjantaina matematiikka. Lukuinto pohjamudissaan. Fiilis on vielä ainankin hyvä.
Mite mie oon aina sellasella asenteella kun joku laittaa miulle viestiä, että onkohan se nyt laittanut väärälle henkilölle. Jos henkilö ei siis ole kovin läheinen. Tätä tapahtuu aina. Se on inhottavaa. Mutta pakko vaan aina yrittää ajatella että minulle se on tarkoitettu, koska se voi olla tärkeää.
Ja niihei! Älkää pettykö miu lahjoihi. Olkaa positiivisella mielellä että ainanki hankin jotakin.
 |
| minä tänään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti