Oravajoiku.

Taas jotain random ja pelkkää tekstiä.

Nyt.

Minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka puhuvat kesäkunnosta ja siihen pyrkimisestä ja asdfhjkakhfsja!!! Mie en vaan kestä. Semmoset ihmiset jotka näyttää suoraan ku jostain f*cking Victoria's Secretsin catwalkilta tulleilta tai muuten vaan niiko ihmisille josta en muuttais mitään niin tähtää jonkunmoiseen niin kutsuttuun ''kesäkuntoon''.

Please, explain to me, why? Mie en jostain syystä ole edelleenkään ymmärtänyt miksi, mitkä tavoitteet, mitä. Sen verran mie tiedän että miulle siitä koituu normaalia suurempia itsetuntokuoppia. Yritä niistä sitten kiivetä ylös kun kuopan reunat sortuu kun niihin tarttuu.

Mie olen ollut niinkuin pidemmän päälle katsottuna tyytyväinen ulkonäkööni sen verran, etten ole kokenut tarvetta tehdä ulkonäölleni mitään. Siinä vaiheessa kun itseään laihemmat ja muutenkin kaikessa mielessä täydellisemmät rupeaa toteuttamaan kesäkuntoa niin vähemmästäkin rupeaa miettimään että enhän minäkään kyllä sitten kelpaa. Eihän toisten kuntopiireillä ole (yleensä) mitään tekemistä sen ulkopuolisten ihmisten kanssa, mutta vaikka minulle ihan silmästä silmään sanottaisiin että joo tämä ei mitenkään vaikuta sinuun, niin kyllä mie ainakin alan aina ajattelemaan itseäni ja vertaamaan itseäni niihin muihin.

Nojaa, ois parasta jos kaikki muut olis langanlaihoja ja mie tällanen ja olisin ainut jolla olis lupa valittaa ja sais olla katkera maailmalle ja vihanen itelleen koska on vaa nii laiska mässäilijä ettei yksinkertasesti kiinnosta tehä itelleen mitään. Ei voi kyllä muuten väittää etteikö semmonen joka ei viitsi nähdä vaivaa esim. kesäkuntoon, saisi ankstata ulkonäöstään. Eikö siinä ole tarpeeksi syytä olla masentunut ulkonäöstään kun on jo vihainen itselleen siitä ettei jaksa tehdä mitään.

Itseasiassa median luomat ''paineet'' ulkonäöstä eivät ole koskaan saavuttaneet minua. Never. Tarkoitan siis vartaloa. Olen toki haaveillut kapeista Emma Watsonin kasvoista, mutta julkimoiden timmit tai/ja seksikkäät vartalot eivät ole juurikaan vaikuttaneet siihen mitä haluaisin olla. Enemmänkin se, miten oma lähipiiri asioihin suhtautuu, vaikuttaa.

Sitten kevyempään xd...

Viikonloppuna piti tehdä koulujuttuja, tänään pitää vielä tehdä koulujuttuja. Tämä jakso on ihan kiva. Saksa ei. Koska kun ei oikeasti vain pysty, niin ei se ole enää hauskaa. Siitäki vihaan itseäni että koulu. En jaksa nähdä vaivaa. Minulla saattaa olla jopa normilukiota helpompaa, mutta pystyn silti valittamaan. En ehkä actually valitakaan siitä työmäärästä, vaan siitä että miulla ei ole mitään aikaa jolloin teen niitä läksyjä. Kouluhommat jää usein yhteentoista ja siksi myös usein puolivalmiiksi.

Ulkopuolisuus on kakkaa. No okei, jos mie nyt lähden sinne vaihtoon niin olen varmasti täysin ulkopuolinen kaikkialla, mutta... Julkiset insidejuttujen jutustelut, jotka on hämärissä koska ne on insidejuttuja, on rasittavia. Ihan ei-insidejutut on rasittavia kun kukaan ei suostu kertomaan mistä on kyse ja kaikilla muilla on hauskaa ja itse saa katsoa vieressä että kiva olla in a cupboard under some stairs. Niin! Sitten on myös ne tapaukset kun on itse ''mukana'' keskustelussa, mutta ei saa mihinkään väliin sanottua mitään ja sitten onkin vähän ajan päästä väsynyt edes yrittämään ja on vaan suosiolla hiljaa. Terveisin Sanni, omakohtaista kokemusta etenkin tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Mie en kehannu Heidillekkää sanoo puhelimessa yhtä juttua. Ääneen ei kai voi sanoa mitään.

JUST LOOK AT THOSE EYES F*CKING PERFECTION THIS GIF OMFG