Asioita.

Aloin taas vaihteeksi miettimään mikä ihmisissä kiinnittää huomioni.
Tämä tuli mieleeni selaillassani toista blogiani.

Nostin päiväkirjani lattialta ja aloin selailemaan sitä.
Olen edelleen täysin samaa mieltä kahdesta ensimmäisestä kohdasta listallani.
Ensimmäisenä kohtana oli hymy/nauru. Olen yhä sitä mieltä että se kyllä kiinnittää huomioni. Tämä on yksi piirre joka on varmaan suurimmalla osalla ihmisistä joista pidän paljon. Heillä on ihana hymy tai he näyttävät ihanille kun he nauravat :>
Toisena kohta, joka on tällä viikolla tullut usein mieleeni: Silmät. Miten sattuikaan sopivasti, että pidän ihmisten silmiä erittäin kauniina, sillä niihinhän aina katsotaan.Voisin jäädä katsomaan toista silmiin varmaan ikuisuuden.  

Kun jättää tällaisen kirjoittamisen kesken, se jää puolitiehen. Voitte kiittää saamattomuuttani.

I try not to make plans. God always laughs at your plans. I’m going to keep the door open, and keep the pages blank, and see what gets painted upon it

                                                                             - Tom Hiddleston

Täällä Tampereella on ollut kokoajan sateista... Ei ole päivääkään jolloin olisi täysin kuiva päivä. Jos sellainen sattui olemaan, oli sitten muuten erittäin harmaata ja palaakaan taivasta ei näkynyt. Mietimpä taas sitten kaikenlaista. Johtuuko alakuloinen mielialani osittain kurjasta säästä, vai heijastaako sää mielialaani? Naurahdin ajatukselle kävellessäni kaupasta, muttei hetkellinen hymy kyllä saanut sadetta loppumaan tai pilviverhoa rakoilemaan. Ehkei se riitä. Saa nähdä tuonko sateen mukanani Ruokolahdelle syyslomaksi, vai onko kenties Ruokolahti pelastukseni. Alkaako sateet kaikota Tampereeltakin tai saanko tänne edes jotakin iloa? Vaihtuisivat sateet edes lumeksi, mutta sitä saanen odotella pitkään.

Minulla on ylläni 4 neule-/villapaitaa... Was?

Miksi koulu tulee ja pilaa kaikki päivät? Koko viikonloppu meni tekemättömien koulutöiden ahdistellessa. Kello on kahdeksan ja tuskanhiki otsalla pähkäilen mistä kirjoitan äidinkielen esseen. Olin jo hyvässä vauhdissa suunnittelemassa esseetä yhdestä suosikkipaikastani, mutta se suunnitelma kaatui. Nyt taas tuli mieleen että pitäisikö kirjoittaa essee suosikkipaikastani, omasta sängystäni. Ehken viitsi. Mutta joo, vakavasti ottaen ei jaksaisi yhtään mitään... Voisiko syyslomaan ottaa etumatkaa? En ehkä silti haluaisi, sillä syysloma tarkoittaa loman lisäksi myös kahta englannin esseetä ja Leijapojan lukemista.
Äidinkielen kimppuun taitaa käydä matkani...? Pian ainankin.

Dan on minulle pahasta.

Olen tosin samaa mieltä hänen kanssaan.

Kannustava puhe.