Sinikeijo.

Kuulin matkalla vuoden viimeiselle kitaratunnilleni radiosta ohjelman, jossa puhuttiin siitä miten vanhemmat eivät anna lapsiensa harrastaa/liikkua. Se herätti minussa ajatuksia.

Minun mielestäni lapsen pitäisi saada aloittaa harrastus, jos vain vanhempien rahatilanne sen sallii. Toki vanhemmilla voi olla muita syitä, jotka pitää ottaa yhtälailla huomioon. Mutta jos vanhempi katsoo esim. että tanssi tai ratsastus ei ole sopiva pojalle, tai että jääkiekko tai vaikka paini ei ole sopiva tytölle, olisi ajateltava uudelleen. Ajattelutapa, ettei joku harrastus ole sopiva sukupuolen vuoksi, on aivan järjetön. Opettajani kysyi, että pitäisikö hänen antaa lapsensa ottaa pianotunteja kun lapsi kerran haluaa.. Vastaus tuli suoraan kuin apteekin hyllyltä: Kyllä! Mikäs sitä kieltämään, jos ei ole sen kanssa mitään ongelmaa. Kyllä harrastuksen voi aina lopettaa, jos se ei olekaan mieleinen (mikä ei välttämättä ole kaikkien vanhempien mieleen, sillä harrastus oli käytännössä turha, jos oli esim. piano, jota opetellaan). Antakaa lapsille mahdollisuus kokeilla kaikkea, että he löytävät sen mistä oikeasti pitävät. Minä sain kuusivuotiaana musiikin, joka lähti viulunsoitosta. Siitä itse asiassa kaikki sai alkunsa. Nyt se on jo ylitsepääsemättömän tärkeä osa elämää.

Ääh... Aluksi mie olin hirveen innostunut (kerrankin) ysishowsta, kun aiotaan tehdä sinne elokuva/dokumentti/hörhelö. Nyt mie olen taas älyttömän stressaantunut. Viimeeksi olin helmikuussa, silloin oli ihan kauheaa. Nyt pitäisi kohta loppua koulun ja pitäisi saada rentoutua, mutta ei. Ei sitten ennen keälomaa millään... Mie nyt innokkaasti otin vastuulleni tämän leikkaus/muokkaus operaation, mutta alkaa vähän kaatumaan päälle tämä homma. Aikaa on liian vähän, ei siitä loistavaa saa tekemällä töitä hikihatussa yötämyötenkään. No leikkaus alkaa näyttää valoisammalta, mutta... Aikaa on vain niin ... vähän..

Ei hekdosakofk... Miten mie olen menettänyt kaiken mitä netistä löytyykään. Tai no, en ole edes tarpeeksi vanha hakemaan Glee:hin, eikä minulla olisi mahdollisuuksia edes päästä siihen, mutta tunteehan siinä olonsa hieman lyödyksi kun huomaa että sinne on ollut sanotaanko täysin rajaton haku (The Glee Project), joka soi voittajalleen 7 jaksoa Gleessä (Itse asiassa kahdelle 7 ja kahdelle 2). Olisihan se ollut silti järkyttävän hieno edes hakea. Nojaa, jos pääsisi edes johonkin näyttelemään/laulamaan/tanssimaan, niin hyvä olisi.

HB!!! On aivan pakko laittaa HB:n Hanki Elämä II, sillä olen niin iloinen että löysin HB -paitani ylisyöpön kouluni uumenista. (Huom! Hanki Elämä on ehkä parempi kuin Hanki Elämä II, mutta Hanki Elämä III on mielestäni huonoin... Ehkä)

Mo mo!