maanantai 28. tammikuuta 2013

Lucky things

Okei, nyt on tällainen pieni postaus vain, koska hävettää tylsä postaamattomuuteni.

Ajattelin aloittavani kunnon bloggaamisen tumbrlissa, koska "missing e". No okei, onhan se ihan kiva muttei mikään maailmaamullistava. Quequetus on helpompaa nyt, joten viikonloppubloggauskin onnistuu ilman 'proper internet'. Aloitettuani FMAn katsomisen tarpeeni tehdä gifejä on kasvanut räjähdysalttiin suureksi, joten pakko opetella tämä gifien tekeminen ja äkkiä. Ehkä omien juttujen laittaminen tumbrliin toisi minulle seuraajia. Okei, mie en niinkään haluu followereja sen takia että miula ois niitä vaan sen takia että luultavimmin hyö olisi kiinnostunut samoista fandomeista kuten minä ja voisin saada cooleja kavereita jostain ;3 Harmi etten osaa piirtää, varsinkaan tietokoneella tai saatika ilman mallia. Silloinkin olisi tumblriin jotain laitettavaa. Nojaa. I think I can manage without all this :> kuten tähänkin asti.

Fuck. Junasa lastenvaunussa... Yhtä tuskaa ko lapset itkee ko ne ei haluu lähtee pois junasta.
Hehee >:) noi pikkupenskat. Tykkää putouksen veli ja sisko sikiöstä.

Niin FMA eli Fullmetal Alchemist... Miusta on tullu fangirl tähänki fandomii >:D Se on miusta vaan ihan_mahtava_sarja!!! Ihan loistava-aa-a!

Onko jollain muulla ollu sillain että tuntuu semmoselle asdfghjkl ja vatsassa ja asd, kun vaan välittää jostain toisesta niin paljon? Satuinpahan vain huomaamaan tällaista. Koska elämä. Koska hitler. Mutta huolimatta kaikesta kaipuusta, stressistä ja muusta kakasta mie rakastan miun elämää. Joskus tuntuu että kaikki on niin hyvin ettei varmaan voisi olla paremmin. Tietysti vastapainona on niitä angstipäiviä, ja varsinkin angsti-iltoja/-öitä. Kaikenkaikkiaan voisin melkein sanoa että pidemmällä mittakaavalla olen elämässä parhainta aikaa elämästäni... tähän asti ;) Itseasiassa siksi olin varsinkin kaamosaikaan välillä peloissani ja ahdistunut, sillä asiat tuntuivat olevan niin mallillaan että suunta voi olla vain alas. Ilmeisesti ei ihan vielä, koska tuntuu aina vain hienommalle.
On muuten uskomatonta miten aika lentää! Viisi kuukautta sitten minä olin vasta muuttanut tänne Tampereelle, poikaystävästä tietoakaan. Siis herranen aika! Kohtahan minä olen seurustellut kokonaiset viisi kuukautta. Hurjaa o_o mutta aivan hybermahtavaa kyllä.


Riittääks tää tälle illalle ^w^ Miulla on suunnitelmia yhteen tulevaan postaukseen ja I'm off to go!
P.s. Kohta tulee taas uutta juttua ''more-than-a-starkid'' -blogiin :3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti