Ikävä.

Plääplöö... Olo on nyt vähän tällainen..

Joo, viikonloppuisin näkee. Näkee, mutta kuinka paljon.

Jos en ajattelisi ihmisiä, joita kaipaan, päiväni täällä Tampereella olisivat paljon helpompia.

Silti joka päivä, joka ikinen päivä, silloin kun olen yksin...
Hirvittävä yksinäisyys valtaa. Ikävä, kaipaus, kaikki..

Viikonloppuisin näkee.

Mutta kun se ei auta. Se ei auta! Se ehkä helpottaa, mutta se ei auta.

Haluaisin vuodattaa kaikki tunteeni ulos mutta kun en voi. :'< 

Ei sitä jaksa kukaan kuunnella.

Ehkä menen itkemään itseni uneen.

ps. Ilmeisesti voi olla kateellinen ihmisille vain siksi koska he pääsevät tai heillä edes olisi mahdollisuus viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, joita ikävöin so much...

pps. itkupotkuraivarikaivurimaansiirtokone