Onni pt. 1

Hmph. Viikonloppu aikaa kirjoittaa äidinkielen essee. Pitäisi olla helppo homma, saamme sentään kirjoittaa mielipiteitä ja minä-muotoista tekstiä. No, aiheet herättivät minussa hirvittävästi ajatuksia, joista ei kuitenkaan esseeseen alkua löytynyt. Blogiteksteiksi niistä löytyi vaikka kuinka, ja yksi aihe johti aina seuraavaan. Käytin siis koko 70min äidinkielentunnin yhden aiheen mietiskelyyn ja syntyihän sitä tekstiäkin.

Onni - mitä se on ja mistä sen löytää

  

Määrittele minulle onni. Vastaa vaikkapa ensialkuun näihin muutamaan kysymykseen

Mikä saa sinut onnelliseksi? 

Mikäs sitten sitä onnea syö?

Kauanko onni kestää?

Voiko onnea ostaa?

Mietinpä aluksi asiaa omalta kannaltani. Mikä saa minut onnelliseksi? Mikä vie onnellisuuttani pois?
  Pienet asiat saavat kurjemmastakin päivästä paremman: vaahteranlehdet saivat kirkkaankeltaisen värin, ehdin kuin ehdinkin kouluun, laulussa loistavat lyriikat ja tulkinta, hiukset menivät itsestään tihkusateen ja tuulen sekoittamina juuri hyvin... Listaa voisi jatkaa pitkään.
  Toisaalta myös yhtä pienet asiat voivat laimentaa päivää: tihku vaihtuikin kunnon sateeksi, käsivarren kipu aina kyynerpäästä sormenpäihin, välinpitämättömyys... (Se että vihkooni kirjoitettu teksti oli paljon parempi kuin tämä)
  Miinuspuolten lista taitaa tänään hävitä, minun onnekseni.

"Rahalla ei saa onnea." -Bullshit.
Kuka vittu senkin määrää? Jos ostan ja kun tänäänkin ostin kaupasta levyn, tunsin itseni onnelliseksi. Jes, hyvää musiikkia kahden levyn täydeltä! Ei se ehkä ole ikuista onnea, mutta onnea silti.
Ja laiskotuttaa joten en kauaa enää jaksa kirjoittaa vaikka asiaa olisi.
Onnen kesto. Jos olet onnellinen jostakin asiasta 3 minuuttia, tekeekö se siitä huonompaa kuin se että olet jostakin onnellinen vuosia?

Poikkean lopuksi aiheesta:
Tulin iloiselle mielelle kun katsoin peiliin. Tämä on taas näitä päiviä. Oma kuvastus näytti jotenkin niin luonnolliselle, mutta kauniille. Jäin tuijottamaan omiin silmiini suu auki että ''mitäh?''. Voi kuulostaa itserakkaalle ja saa kuulostaa itserakkaalle.  Jokaisen pitäisi rakastaa itseään juuri sellaisena kun on. Ei ole tosin oikea tapa jakaa sitä sanomaa kehumalla itseään. Sitä kutsutaan itsekehuksi. Olen antanut itselleni anteeksi satunnaiset kertomukseni itseni ihailusta peilistä, sillä kai minulla on joskus oikeus ajatella itsestäni jotain positiivista? Toki toivon samalla että kaikki ajattelisivat itsestään niin. Itsesääli ei ole hyvä. Siinäpä pulma kumpaa sietäisi kauemmin kuunnella, itsesääliä vaiko -kehua?

Joo nyt loppui puhti. To be continued...

Anna Puu - Onnen viipaleet

Ostin tänään siis kaksi levyä: Anna Puun molemmat albumit.