Tulin koulusta n. kello 9:40. Pääsin fysiikankokeesta kahtakymmentä yli yhdeksän. Huh. Koe alkoi 8:20 ja olisin helposti ollut valmis about 20 minuutissa. No, mietin kuitenkin mitkä tehtävät tekisin, seitsemästä sai tehdä vain viisi ja kannatti siis valita ne mitkä osasi. Jätin suosiolla historiatehtävän pois, sillä vuosiluvut olivat tehtävässä erilailla kun olin ne opetellut. Tein monivalintatehtävän vaikka inhotti, koska en ollut varma yhdestä kysymyksestä. Noh, kokeen lopputuloksesta en tiedä, mutta täysiä pisteitä en saa. Monivalintatehtävän ainoa heikko kohtani oli mennyt väärin. ''Positiivista'' tässä on se, että nyt ainankin tiedän miten asian laita oikeasti on. Silti se vähän nyppii. Koe oli kaikinpuolin helppo, sanoisinko alle peruskoulutason. Jos olisin uskaltanut tehdä vain kaikki laskut, olisi saattanut mennä paremminkin, mutta sen näkee.
Tänään olen laiskotellut koko päivän. Hmh. Tuntui ihan mukavalle, mutta toivottavasti en ala nyt vain veltostumaan ja lihomaan. Juoksulenkillekin voisi mennä näinä ''vapaapäivinä'', mutta tällä hetkellä keuhkot ei kyllä kestäisi. Tämä keuhkoja raastava yskä ja kurkkukipu ovat kyllä jo onneksi väistymässä, mutta silti. En uskalla vielä ottaa sitä riskiä että ne palaisivat tuolla ulkona kylmässä ilmassa. Koulumatkatkin ovat hieman tuskaisia pyöräillen, vaikka käytänkin kaulahuivia ja pipoa. Villapaidatkin ovat jo käytössä. Niiden huonoja puolia ovat esimerkiksi että astuttuani sisälle kouluun, tulee järkyttävän kuuma, koska villapaita ja pyöräily tuulenpitävän takin kanssa. Siihen ei taida löytyä kompromissia.
No laiskottelusta vielä. Tultuani koulusta, istahdin tietokoneelle. Aloitin tämän blogipäivityksen kirjoittamisen ja rentouduin. Saatoin katsoa pari jaksoa TBBT:tä ja mussuttaa hieman (häpeän). Olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä koululle takaisin syömään. Teinpä siinä sitten kanasalaattia (taas) ja tulihan siitä ihan syötävää, jälleen kerran. En jaksanut edes viedä lautastani tiskipöydälle, vaan rojahdin sohvalle. Nukahdin. Herasin kerran johonkin, en muista mihin, ja kävin hakemassa itselleni viltin. Jatkoin uniani, kunnes kämppikseni tuli kotiin. Olin nukkunut yli 2 tuntia, ainankin. Hm, ihan kiva. Mutta laiskotteluni ei loppunut siihen; Aloitin katsomaan Taru Sormusten Herrasta: Kaksi Tornia, sitä ostamaani pidennettyä versiota. Yllätyin siitä, kuinka hyvä se oli (skippasin jälleen muutamat Frodo/Sam/Smeagol -kohtaukset, ne ovat ahdistavia). Ns. poistetut/pidennetyt kohtaukset tekivät elokuvasta jotenkin kokonaisemman ja ne antoivat sille sisältöä, joka taas tavallaan loi yhteyden elokuvan ja minun välilleni. Olen oikein tyytyväinen ostokseeni :> Toivotaan vain että Kuninkaan Paluu hoitaa saman asian. Niinjoo! Kaksi Tornia on aina ollut henkilökohtainen inhokkini trilogiasta, elokuvana siis (kirjoja en erottele). Lisätyt kohtaukset saivat minut pitämään tästäkin paljon enemmän. ''Iltaruoaksi'' mussutin roiskeläppäpitsan. Hyi minua.
Hm. Kiitos 'uttavanikaverinimiksisinuakutsuisin', löysin tumblrista ''And that's who I am'' -blogin. Päätinpä siis, että teen sen kautta tälle rinnakkaisblogin, johon tulee noita 'and that's who I am' juttuja, mutta vain minua koskevia siis. Stay tuned! Jepsjeps. Löydät blogin tästä linkistä. Vaikka olen jo tallentanut kymmeniä kuvia tätä varten, en aio postata niitä kaikkia toki samalla kertaa. Olenpa oleva. No, loput selviää sitten siellä.
ps. Ihanan asiaankuuluva otsikko, vai mitä ;>
pps. Ed Sheeran on aivan mahtava. Give me love akustisena, olkaa hyvät. ♥
