Vaihtoblogii

Alan pikkuhiljaa siirtymään kirjoittelemaan lähes kokonaan toiseen, uuteen blogiini, joka käsittelee siis vaihtoon lähtöä ja sieltä sitten jatkan siihen bloggailua. Tänne laitan sitten sellaista mitä en sinne kehtaa tunkea :D Uuteen blogiini pääset tästä! Ja miulla on edelleen toiminnassa ''and that's who I am'' -blogini, hieman ollut tauolla, koska olin sen koulukiireiltäni unohtanut. Osoite on kumminkin tämä: http://more-than-a-starkid.blogspot.com/ :3 eli sielläkin saa vierailla.

Lukion ekaa vuotta jälellä 6 päivää enää. Ainut syy miks haluisin lähtee koulusta kesälomalle on vaihtoon lähtö ja koeviikon/koulustressin loppuminen. Haikeeta, mut hienoo.

Nyt fysiikan työselkkarii loppuu. Eivoiei. Kuolen. Ja fysiikan koe aamulla :S

Washington!

Mietin tässä toisen blokin avaamista ko en kehtais jatkaa tähän vaihtoasioista. Että linkitän tänne vaihtisblokini, kunhan sen teen. Katsellaan sitten että jatkanko täällä miten :3

Niin btw, tämä tyttö sai tietää sijoituspaikastaan Yhdysvalloissa! Ensivuosi menee ilmeisesti Snohomishissa, Washingtonin osavaltiossa :) Siitä lisää sitten sielä toisessa plokissa kunhan löydän koululta aikaa ja pääse junasta pois xD

T. Sanni junassa

Musiikkia kansalle.

NYT HYVÄÄ MUSIIKKIA KANSALLE! 

Oikeesti, hävetkää jos ette edes yritä kuunnella näitä biisejä kerran, edes kertosäkeeseen asti.
Okei, osa biiseistä voi olla tuttuja. Minä mistään mitään tiedä.

Asdfghjk.. Katsoessani ''The perks of being a wallflower''ia Heidin kanssa, tämä biisi pisti esiin, ja pakkohan se oli etsiä. Ah rakastan tätä. sakkjkdjsk En edes tiedä miksi. Koska tämä on hyvä.

Tästä tulee taas kaikki Sherlockfeelsit. Mutta muutenkin hyyyyvähyvä biisi (xd kyyläkylä)

Ahhhhhh HANSONIAAA ♥ Jonain pikkutyttönä 9-10 vuotiaana löysin, ja ah, nyt osaan jopa arvostaa, vaikka silloinkin tästä pidin, mutta.. ^w^

AH tämä kultainen kipale jota olen mainostanut varmaan jo kolmasti. MUTTAKUN tämä ON sen arvoinen!!! Ei vain Darren Criss (jonka vuoksi tämänkin löysin) vaan kappale ja Charlene ja video ja biisi ja Darren ja stemmat ja kaikki.

Sanokaa mitä sanotte mutta tämä biisi on oikeasti hyvä. Olkoon teillä minkälaisia käsityksia Taylor Swiftistä hyvänsä tämä on hyvä. Ainoa biisi häneltä jota olen oikeasti kuunnellut, toinen jonka olen edes kuullut. Mutta tyksin.


Noni, siinä sitte nytten. Eka ja kolmas ehkä nytten parhaita miusta, mut kaikki on ♥

Elämä menee niinko ''Whiiuuuuu...''

One of the handsome men of FMAB

Asdfghjkl... Miusta tuntuu että miu elämä on tässä viimoset 8 kuukautta ollu sellasta suoraviivaista elämistä päivästä päivään, liukuhihnaa jakso kerrallaan. Miten tässä on aika mennyt niin nopeasti. Pelottavaa suorastaan. Mitä jos se menee näin aina tästä eteenpäinkin? Tajusin että pääsiäinenkin meni jo. Eikö sen pitänyt olla hieman pidempi viikonloppu, "loma"? "Ai olikse täs? Pitää lähteä takaisin Tampereelle damn..". Ja 6. jaksokin alkaa kahden viikon päästä. Ja kahden kuukauden päästä alkaa kesäloma. Ja rippileiri. Ja muut kesän leirit. Ja kohta kesä on ohi. Ja kohta onkin elokuu ja saatan lentää Ameriikkaan. Kohta olenkin 18. Mitäs sitten? Ja sitten vielä kaksi vuotta lukiota. Ylioppilaaksi pääsemiseen tuntuu olevan onneksi vielä pitkä matka. Pelkään juuri kaiken jättämistä. Kun syksy saapuu, kaikki muuttuu - taas. Muutokset voivat olla kivoja, kaikki eivät ole. Asianihan ovat hyvin, right? Miksi olen silti allapäin. Välillä epäilen sen johtuvan siitä että pelkään asioiden menevän huonompaan suuntaan, lopultahan ne menevät eikö? Toisinaan syytän vain yksinäisyyttäni. Kaikesta voin kuitenkin aina syyttää itseäni.

This is me now.

Edwaaard Elric! :3

Miulta tulee näköjään nyt lyhyitä postauksia :P

Muttajoo, piirsin tässä tänään Edwardin :3

Ei se mikään erityishieno ole, ja skannauskin vähän sotki, mutta olen tyytyväinen ^w^

TOO CUTEE <3

Ten little niggers

Ten little nigger boys went out to dine;

One choked his little self and then there were Nine.

Nine little nigger boys sat up very late;

One overslept himself and then there were Eight.

Eight little nigger boys travelling in Devon;

One said he'd stay there and then there were Seven.

Seven little nigger boys chopping up sticks;

One chopped himself in halves and then there were Six.

Six little nigger boys playing with a hive;

A bumble bee stung one and then there were Five.

Five little nigger boys going in for law;

One got into Chancery and then there were Four.

Four little nigger boys going out to sea;

A red herring swallowed one and then there were Three.

Three little nigger boys walking in the Zoo;

A big bear hugged one and then there were Two.

Two little nigger boys sitting in the sun;

One got frizzled up and then there was One.

One little nigger boy left all alone;

He went out and hanged himself and then there were None.

 Pakko oli laittaa tämä loru ihan omanaan tänne blogiin, koska sain tästä sikana kylmiä väreitä.

''Ten little niggers'' löytyy suomeksi nimellä ''Kymmenen pientä neekeripoikaa''.

Jatkanenkohan

Edelliseen blogipostaukseeni viitaten(, vaikka nyt olen tosin hyväksynyt tilannettani ja yritän olla ajattelematta pahinta, eli sitä että olen pääsiäisloman yksinäisyydessä. No näempähän ainakin mummoa ja ukkia :3 )

Ehkä mie olen huomionkipeä. Sitä se vaan. Ikävää, huomionkipeyttä ja kieroa itsekkyyttä. Niin minä sen määrittelisin. Siksi en uskaltaisi millään valittaa kyseisestä aiheesta, eli yksinäisyydestäni, sillä en haluaisi olla huomionkipeä. Mutta sitähän minä olen, vaikken sitä ilmoille toisikaan! Hävettää myöntää olevansa huomionkipeä, sillä huomionkipeydellä sattuu olemaan huono maine. Ehkä se on kuin itserakkaus. Kun se tulee tiettyyn pisteeseen, sitä ei voi sietää. Jos huutelee julkisesti olevansa itserakas ja hehkuttaen sitä, tai julistaa huomionkipeyttään, ei sellaista jaksa.

Ahem... Mie ostin just luonnospaperia, ja ajattelin että  jos alkas sille piirtämään ton ruutupaperin sijaan. Ps. Alphonse on sika komee.

Ps. Teen lomalla pashaa, tervetuloo syömää.

Lonelyness.

Olen niin itsekäs että toivon ja odotan, että joku ottaisi minuun yhteyttä illoin. Odottelen sivusilmällä, joskus ja usein myös koneella istuen, että joku tulisi facebookkiin ja ottaisi kontaktia. Kulutan hyvää aikaa, jota voisin käyttää muuhunkin, siihen, että istun koneella odottaen jotain mitä ei 6/7 kerroista tule.

Ei se mitenkään voi yksinkertaisesti johtua ajanpuutteesta tai sitten peolpe have to sort out their priorities. En mie tiedä mistä se johtuu, vai olenko mie vaan itsekäs. Tarvitsenko mie enemmän heitä kuin hyö minua, kun mie satun vaan olemaan enemmän aikaa ilman oikeasti läheisiä ihmisiä. Mie toivon/arvaan että se johtuu tästä. Mie en nimittäin vaan pysty ymmärtämään miten ihmisillä ei muka olisi aikaa. Mie olen koulussa, suurinpiirtein saman ajan kuin muutkin, n 7-7½ h/päivä. Minulla ei ole täällä koskaan kukaan muu valmistamassa ruokaa, mikä tarkoittaa sitä, että aikaani kuluu joko ruuan valmistukseen tai sen hakemiseen. Myös joinakin päivinä tiskaus ja siivoaminen ovat erittäin aikaa vieviä pakollisia harrastuksia. Läksyissä olen joustava, ehkä sitten muita joustavampi. Pakolliset ja tarkistettavat esseet ja kirjoitelmat teen ja käytän niihin aikaa (kunhan fiilikseni ei ole tällainen kuin nyt). Ihan jokapäiväisiin läksyihin en aina jaksa laitaa tunteja, joten teen ne mitkä koen tärkeiksi. Ei ole aivan hirveästi opiskelumenestys kärsinyt, ei ole ei. Silti miulla olisi koko päivä aikaa koulun jälkeen olla yhteyksissä jollain tavalla. Muut tehtävät saa jäädä siksi aikaa. Ehkä miun ei ole tarpeellista tuntea itteäni näin hylätyksi silloin kun muutamaan iltaan en saa jutella kuin oman isän kanssa, mutta mie en oo vieläkään tottunut tähän. Peruskouluaikana oli läheisiä ystäviä ympärillä ilmielävinä 5krt viikossa ja viikonloppuisinkin oltiin jollain tasolla yhteyksissä, perhe oli siinä kokoajan. Mie vaan taidan tarvita jotain viestiä että joku välittää, taisiis kun se ei välity jos ei edes kuule toisen olemassaolosta. Okei, kaikki muut on ihan yhtä oikeutettuja ajattelemaan että miksen mie ota yhteyttä. Mie vaa satun olee niin itsekäs ja syvällä omassa itsesäälissäni etten pysty ottamaan yhteyttä. Ajattelen vaan että kaikki on niin kiireisiä että tuskin ne kerkeää miun typeriin viesteihin vastaamaan kun ne ei kerkeä laittamaankaan niitä.

Ääh, jääköön keskeneräiseks. Tänään pitäs nimittäin kirjoittaa saksan ja enkun kirjoitelmat ja tehdä äidinkielen kirjallisuuspuheenvuoro, kaikki huomiseksi. Tietysti mukaan myös läksyt jotka obviously taitavat jäädä... Vaikea ryhtyä mihinkään ko heti kun alkaa ajattelemaan esimerkiksi tätä niin rupeaa itkettämään ja ei huvittaisi mikään.

Mo. Taas.